Kapasiteettihäiriöt

Kapasiteettihäiriöt, suomeksi myös suorituskykyhäiriöt, viittaavat laajempaan joukkoon psyykkisiä ja neurologisia tiloja, jotka vaikuttavat henkilön kykyyn suoriutua tietyistä tehtävistä tai selviytyä arjen vaatimuksista. Nämä häiriöt eivät ole yksittäinen diagnoosi vaan pikemminkin kattotermi erilaisille toiminnallisille rajoituksille. Ne voivat ilmetä esimerkiksi kognitiivisina vaikeuksina, kuten keskittymisongelmina, muistihäiriöinä, ongelmanratkaisukyvyn heikentymisenä tai tiedonkäsittelyn hidastumisena. Lisäksi kapasiteettihäiriöt voivat vaikuttaa tunteiden säätelyyn, sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja toiminnanohjaukseen.

Syyllistyneet tekijät voivat vaihdella suuresti. Ne voivat johtua neurologisista sairauksista, kuten aivovammoista, aivohalvauksista tai etenevistä neurologisista taudeista. Myös mielenterveysongelmat, kuten masennus, ahdistuneisuushäiriöt tai psykoosisairaudet, voivat merkittävästi heikentää toimintakykyä ja aiheuttaa kapasiteettihäiriöitä. Lisäksi jotkin fyysiset sairaudet tai niiden hoito, kuten pitkäaikainen kipu tai lääkitysten sivuvaikutukset, voivat vaikuttaa kognitiiviseen ja henkiseen suorituskykyyn. Stressi ja uupumus voivat myös pahentaa tai laukaista kapasiteettihäiriöitä.

Kapasiteettihäiriöiden ilmenemismuodot ja vakavuus ovat yksilöllisiä. Ne voivat vaikuttaa merkittävästi henkilön kykyyn opiskella, työskennellä, ylläpitää sosiaalisia suhteita ja huolehtia itsestään. Diagnoosi perustuu usein laajaan arviointiin, johon kuuluu lääketieteellisten, neurologisten ja psykologisten tutkimusten lisäksi haastatteluja ja toimintakyvyn arviointia. Hoito tähtää oireiden lievittämiseen, toimintakyvyn tukemiseen ja elämänlaadun parantamiseen. Tämä voi sisältää lääkitystä, kuntoutusta, psykoterapiaa, arjen tukitoimia ja sopeutumisvalmennusta.