Kansalaisuudet

Kansalaisuudet ovat oikeudellinen suhde yksilön ja valtion välillä, joka määrittää henkilön oikeudet ja velvollisuudet sekä valtion suojelun kohteena olemisen. Kansalaisuutta koskevat säännöt vaihtelevat maittain, mutta ne perustuvat yleensä kahteen perusperiaatteeseen: jus sanguinis, jonka mukaan kansalaisuus periytyy vanhemmilta, sekä jus soli, jonka mukaan syntymä tietyssä valtiossa tuottaa kansalaisuuden. Monissa maissa käytetään näiden periaatteiden yhdistelmää.

Kansalaisuuden hankkiminen voidaan jakaa syntymän perusteella ja myöhemmällä hakemuksella tapahtuvaan luonnollistumiseen. Syntymäperusteinen kansalaisuus voi määräytyä vanhempien kansalaisuuden mukaan tai maassa syntymisen perusteella. Luonnollistuminen vaatii yleensä oleskelua kyseisessä maassa, kielten hallintaa, taloudellisia edellytyksiä sekä lojaalisuutta valtioon. Adoptio, erityislainsäädäntö tai eräät muut ohjelmat voivat myös tuoda kansalaisuuden. Monet maat sallivat kaksoiskansalaisuuden, mutta tämänkin suhteen säännöt vaihtelevat.

Kansalaisuudella on sekä oikeuksia että velvollisuuksia. Oikeuksiin voivat kuulua äänioikeus, oleskelu- ja työnvapaus sekä pääsy sosiaaliturvaan ja juridinen suojelu sekä mahdollisuus saada passi. Velvollisuuksiin voivat kuulua veronmaksu sekä mahdollinen ase- tai siviilipalvelus, sekä lain noudattaminen. Kansalaisuus voi olla tärkeä tekijä kansainvälisessä liikkuvuudessa ja osallistumisessa valtioon liittyviin politiikkoihin. Kansalaisuuspoliittiset järjestelmät ovat kehittyneet siten, että yhä useammat maat tarjoavat reittejä sekä syntymän että opposition luonnollistumisen kautta ja harkitsevat kaksoiskansalaisuuden rajoja.