olemisen

Olemisen on suomen kielen genetiivimuoto sanasta oleminen, joka tarkoittaa olemassaoloa sekä olemisen tilaa. Sana on johdettu verbistä olla ja nominaalisoiva suffixistä -minen, joten se kuvaa tekoa tai tilaa, joka liittyy olemiseen. Genetiivimuotoa käytetään ilmaisemaan suhdetta tai omistamista, esimerkiksi fraaseissa kuten "olemisen kysymys" tai "olemisen luonne".

Käyttö ja merkitys

Olemisen voi nähdä yleisesti käsitteenä, jolla viitataan siihen, että jokin on olemassa tai että olemassaolo on mahdollisuutena. Arkipäiväisessä kielessä ilmauksia "oleminen" esiintyy vähemmän kuin termi "olemassa" tai "olemassaolo", mutta filosofisissa ja kielellisissä yhteyksissä se tulee usein näkyväksi. Esimerkkejä genetiivimuotoisista ilmauksista ovat "olemisen kysymys" ja "olemisen luonne", jotka kuvaavat Beingin luonnetta ja peruskysymyksiä.

Filosofinen konteksti

Olemisen käsite liittyy ontologiaan, filosofian osa-alueeseen, joka tutkii olemassaoloa ja Beingin perimmäisiä piirteitä. Suomessakin on käytetty termiä kuvaamaan perustavanlaatuisia kysymyksiä siitä, mitä on olemassa, miten olemassaolo voidaan jäsentää ja miten erilaiset olennot kohtaavat olemisen tilan. Olemisen käsitteelliset vivahteet eroavat kontekstin mukaan: filosofisissa teksteissä se voi painottua yhtä hyvin olemassaolon totuudenmukaisuuteen kuin olemisen kieltäviin tai konstruktiivisiin näkökohtiin.

Yhteenveto

Olemisen on keskeinen termi sekä kieliopillisesti että filosofisesti, ja sen genetiivimuotoa käytetään ilmaisemaan yhteyksiä ja suhteita, joissa Beingin olemassaolo on keskipisteessä. Se toimii työvälineenä sekä kielellisissä että ontologisissa pohdinnoissa.