Kaasuhitsaus

Kaasuhitsaus on hitsausmenetelmä, jossa metallin sulattamiseen käytetään liekkiä muodostuvaa polttoainekaasun ja hapen seoksesta. Yleisimmissä käyttökohteissa käytetty polttoaine on asetyleeni yhdistettynä happikaasuun; vaihtoehtoisia seoksia, kuten propaanihappi, voidaan käyttää joissakin sovelluksissa. Kaasuhitsaus on yksi vanhimmista hitsausmenetelmistä ja soveltuu erityisesti ohuiden ja pienten kappaleiden sekä kotitalous- ja korjaustöiden tarpeisiin.

Prosessi etenee siten, että liekki kuumentaa liitettävien pintojen liittymäkohdat sulamispisteeseen ja mahdollisesti lisätään täyteaineena käytettävä täyteainetta. Koska käytössä ei ole erillistä suojakaasua, oksidaation vähentämiseksi työkalut ja tekniikka sekä täyteaineen valinta suunnitellaan huolellisesti. Yleensä käytetään hitsauspoltinta, säätimiä sekä täyteaineita (hitsauspuikkoja tai -langoilla). Turvallisuusvarusteisiin kuuluvat hitsauskypärä tai suojalasit, kypärän suojakuvio, hansikkaat ja asianmukainen työvaate.

Kaasuhitsausta käytetään muun muassa korjaus- ja muotoilutöissä sekä pienissä valmistusvaiheissa. Edut ovat laitteen yksinkertaisuus, alhainen hankintahinta ja hyvä siirrettävyys, jolloin se soveltuu ohutmetalleille ja pienimuotoisiin töihin. Rajoitteita ovat hidas työnopeus, alhaisempi tarkkuus verrattuna moderniin TIG- tai MIG-hitsausta sekä suurempien ja paksumpien kappaleiden rajoitettu soveltuvuus. Lisäksi hitsaustyö vaatii taidon sekä tarkkaa turvallisuus- ja paloturvallisuuskäytäntöjen noudattamista.

Turvallisuus- ja ympäristöriskien hallinta on oleellista: käsiteltävät kaasut ovat räiskyviä, liekki aiheuttaa palovaaran, ja kaasuvuotoja sekä räjähtäviä purkauksia on vältettävä. Työtilan on oltava hyvin tuuletettu, ja käytettävä palovaroitus-, suojavarustus- sekä asianmukaiset, asianmukaiset letkut ja paineensäätimet on tarkastettava säännöllisesti.