Jauhepinnoitus

Jauhepinnoitus on kuivajauheen avulla tapahtuva pinnankaristusmenetelmä, jossa polymeerijauhe levitetään esikäsitellylle metallipinnalle ja kovetetaan kuumuudessa muodostamaan kestävä, tasainen pinnoite. Menetelmä on solventiton, mikä vähentää haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjä ja pienentää käytettävissä jätemäärässä.

Prosessi koostuu useista vaiheista: esikäsittelyyn kuuluu puhdistus, rasvanpoisto ja usein fosfaatio tai muu pintakäsittely, jonka jälkeen pinta kuivataan. Jauhevalikoima sisältää lähinnä epoxy-, polyesteri-, epoxy-polyesteri-hybridin ja polyuretaani-pohjaisia jauheita; niitä voidaan käyttää yksittäin tai sekoituksina riippuen toivotusta suorituskyvystä. Levitys tapahtuu pääasiassa elektrostatisella menetelmällä (korona- tai tribo- eli hankaustu charge), mutta myös fluidoidun sängyn tekniikkaa voidaan käyttää erikoissuunnitteilla. Levitetty jauhe sulaa ja kovettuu kovan lämpötilan uunissa, tyypillisesti 180–200 °C:ssa noin 10–20 minuutin ajan. Pinnoitteen paksuus on yleensä noin 40–120 mikrometriä, mutta riippuu käyttötarkoituksesta.

Kohteena ovat pääasiassa metalliosat, kuten teräs ja alumiini, sekä auto- ja kodinkoneosat, arkkitehtuuri- ja rakennusmetallit. Alustan esikäsittelyn laatua ja haluttua paksuutta säädellään prosessin avulla; pinnoite tarjoaa hyvän korroosiosuojan, kulutuskestävyyden sekä sääolosuhteiden kestävyyden.

Edut mukaan lukien alhaiset VOC-päästöt, mahdollisuus kierrättää ylijäävä jauhe ja vahva kulutuskestävyys, sekä asennusyrityksistä riippuen hyvä ulkonäkö. Haittoja ovat korkeat pääomakustannukset, riippuvuus tarkasta esikäsittelystä sekä rajoitukset lämpöherkille alustoille ja monimutkaisille geometrioille. Turvallisuusperiaatteet huomioivat pölypinnoituksen syttyvyyden ja vaativat asianmukaiset suojavarusteet sekä tehokkaan ilmanvaihdon.

Standardit ja testausprotokollat, kuten ISO 12944 ja ASTM D3359, ohjaavat pinnoitteen kestävyyden ja tartunnan arviointia.