Itseorganisaatio
Itseorganisaatio on ilmiö, jossa järjestys ja toimiva kokonaisuus syntyvät yksittäisten osien vuorovaikutuksesta ilman keskitettyä ohjausta. Termiä käytetään sekä luonnontieteissä että sosiaalisissa ja organisatorisissa yhteyksissä. Itseorganisaatio kuvaa tilannetta, jossa rakenteet ja toimintatavat muodostuvat alhaisten tasojen sääntöjä noudattaen sen sijaan, että korkein johto määrää jokaisen toimenpiteen.
Perusperiaatteet ja mekanismit: hajautettu päätöksenteko, pienet, itsenäiset yksiköt, jotka noudattavat yksinkertaisia, paikallisesti sovellettavia sääntöjä; palautesilmukat, sekä
Esimerkkejä luonnossa ja yhteiskunnassa: itseorganisoituvat järjestelmät kuten perhosparvet, linnut parvessa ja muurahaiskoloniat osoittavat hajautettua sopeutumista. Ihmisen
Hyödyt ja haasteet: itseorganisaatio voi lisätä resilienssiä, joustavuutta ja skaalautuvuutta sekä mahdollistaa nopeamman innovoinnin. Haasteina ovat
Toteutus ja huomioitavat seikat: menestyminen edellyttää yhteistä tavoitetta, selkeitä rajapintoja, paikallista autonomiaa sekä läpinäkyvää viestintää. Yksinkertaiset,