jälleenrakentuvuus

Jälleenrakentuvuus on käsite, joka kuvaa järjestelmän, yhteisön tai infrastruktuurin kykyä palautua ja uudelleenrakentua häiriön, katastrofin tai muun poikkeustilan jälkeen. Se kattaa sekä tekniset että sosiaaliset ulottuvuudet ja voi ilmetä nopeana toipumisena, sopeutumisena uuteen tilanteeseen sekä kyvyn vähentää tulevaisuuden riskejä uuden rakentamisen kautta.

Termiä käytetään laajasti eri aloilla, kuten rakennus- ja infrastruktuuritekniikassa, kaupunkisuunnittelussa, kriisiviestinnässä sekä politiikassa, joka tarkastelee järjestelmän palautuvuutta ja sopeutumiskykyä. Jälleenrakentuvuutta voidaan tarkastella sekä fyysisenä uudelleenrakentamisena että organisatorisena ja taloudellisena toipumisena sekä oppimisprosessina kriiseistä.

Kannatuksena jälleenrakentuvuutta edistetään suunnittelussa, joka rakentaa modulaarisuutta, redundanssia, varautumista sekä oppimisen ja palautumisen mahdollisuuksia käytäntöön. Kyse on sekä ennaltaehkäisevästä suunnittelusta että tehokkaasta palautumisesta ja kyvystä soveltaa opittua uusiin tilanteisiin.

Arvioinnissa käytetään usein useita indikaattoreita, kuten infrastruktuurien palautumisaika, vararahastot, hätätilanteiden hallintajärjestelmien toimivuus, viranomaisten sekä yhteisöjen yhteistyökyky sekä sosiaalinen pääoma ja luottamus. Jälleenrakentuvuuden kehittämisessä korostuvat sekä fyysiset ratkaisut että organisatoriset käytännöt sekä yhteiskunnallinen kapasiteetti oppia ja sopeutua.

Lisäksi termi liittyy läheisesti resilienssiin, kestävyyteen, katastrofien hallintaan sekä urbanistiseen suunnitteluun.