Irtisanomiseräykset

Irtisanomiseräykset ovat ohjeellisia tai sopimuksellisia sääntöjä, jotka määräävät, millaisia korvauksia ja ehtoja työnantajan irtisanoessa työntekijän työsuhteen. Ne voivat löytyä laki- tai työehtosopimuksellisesta säädöksestä sekä yksittäisestä työsopimuksesta. Käytännössä irtisanomiseräykset voivat sisältää korvauksen suuruuden, maksuaikataulun sekä mahdolliset lisäedut, kuten uraneuvontaa tai siirtymäaikaan liittyviä järjestelyjä.

Säätely- ja soveltamisperiaatteet vaihtelevat maittain ja toimialoittain. Suomessa irtisanomiskorvaus ei ole yleisesti pakollinen velvoite, vaan se määräytyy usein työehtosopimuksen tai työnantajan ja työntekijän välisen sopimuksen mukaan. Lainsäädäntö yleensä määrittelee irtisanomisajankohdan ja muut työsuhteen päättämisen juridiset periaatteet, mutta eräiden sopimusketjujen kautta voi muodostua erillisiä irtisanomiseräyksiä.

Sisältö ja laskentaperiaatteet vaihtelevat, mutta tyypillisesti ne voivat perustua palvelusajan pituuteen, työntekijän palkkaan tai kiinteään summaamiseen. Maksut voivat ajoittua irtisanomisen aikaan tai tilapäisesti siirtää osan korvauksesta tuleviin maksueriin. Verotus ja mahdolliset muut vaikutukset huomioidaan usein erissä, ja ne voivat riippua sekä työsuhteen kestosta että korvauksen luonteesta.

Prosessi ja oikea kirjaaminen ovat tärkeitä osa-alueita: irtisanomiseräykset tulisi olla kirjallisesti sovittuina, ja mahdolliset kiistat ratkaistaan sovittelulla tai oikeudellisessa menetelmässä. Mikäli eräyksiä ei ole määritelty, ne voivat syntyä tilanteen mukaan työnantajan ja työntekijän välisessä neuvottelussa.