Immuunipuolustuksen

ImmuuNipuolustus, eli immuunijärjestelmä, on kehon monimutkainen puolustusjärjestelmä, joka suojaa elimistöä patogeeneiltä kuten bakteereilta, viruksilta ja sieniltä sekä vaurioituneilta tai epämuodostuneilta soluilta. Se koostuu soluista, molekyyleistä ja kudoksista, ja sen toiminta perustuu sekä nopeisiin ei-spesifisiin että adaptiivisiin vasteisiin. Yleensä immuunipuolustus jaetaan synnynnäiseen (ei-spesifi) ja adaptiiviseen (spesifi ja muistiperustainen) vastaukseen.

Synnynnäinen puolustus on kehon ensilinjan vaste. Siihen kuuluvat fysikaaliset ja kemialliset esteet, kuten iho ja limakalvot, sekä soluvasteet kuten neutrofiilit ja makrofagit, luonnolliset tappajasolut sekä komplementtijärjestelmä. Tulehdusreaktio, paikallinen kuumeneminen ja kiertävä plasman molekyylit auttavat torjumaan infektioita.

Adaptivinen puolustus tarjoaa spesifin ja muistiin perustuvan vastauksen. Siihen kuuluvat B- ja T-lymfosyytit. B-solut tuottavat vasta-aineita, jotka tunnistavat antigeeneja ja neutraloivat taudinaiheuttajia. T-solut osallistuvat soluvälitteiseen puolustukseen sekä auttavat B-soluja ja tappavat infektoituneita soluja. Antigeenien esittely ja immuunimuisti mahdollistavat nopeammat vastaukset myöhemmillä altistuksilla.

Organisaatiossa primaariset ja sekundaariset imukudokset. Primaariset elimet kuten luuydin (B-solujen kypsyminen) ja kateenkorva (T-solujen kypsyminen). Sekundaariset elimet kuten imusolmukkeet, perna ja limakalvoihin liittyvät kudokset (MALT, esimerkiksi GALT ja BALT), joissa lymfosyytit kohtaavat antigeeneja ja käynnistävät vasteet.

Immuunipuolustuksen merkitys on keskeinen sekä terveyden ylläpitämisessä että sairauksien ymmärtämisessä. Immunologiset häiriöt voivat aiheuttaa immuunipuutosta, autoimmuniteetteja tai allergioita. Rokotteet ohjaavat adaptiivista vastetta ja muistia tarjoten suojan. Tutkimus ja hoidot nivoutuvat immunologiaan.