Ikirjaintyyppinen

Ikirjaintyyppinen on kirjoitusjärjestelmiä koskevassa teoreettisessa keskustelussa käytetty käsite, jolla kuvataan tietynlaista typologiaa. Termi on suomenkielinen ja muodostettu sanoista kirjain ja -tyyppinen. Sitä käytetään pääasiassa pedagogisissa, tutkimuksellisissa tai fiktiivisissä yhteyksissä, eikä laajasti virallisessa typologiassa.

Käsite viittaa kirjoitusjärjestelmään, jossa yksittäiset symbolit (glyphit) edustavat semanttisia yksiköitä tai käsitteitä sanoituksen sijaan. Lukeminen riippuu suurelta osin kulttuurisesta kontekstista ja opitusta sanastosta, ei pelkästään ääntämisestä.

Ominaisuudet:

- Glyphivalikoima on pienempi ja helposti tunnistettava.

- Jokainen glyph vastaa semanttista yksikköä tai käsitettä; kielellinen arvo on ennalta määritelty.

- Lukeminen perustuu kulttuuriseen kontekstiin ja opittuun sanastoon, ei pelkästään ääntämiseen.

- Skripin ilme korostaa visuaalista identiteettiä; käyttö voi olla seremoniallista tai kansallinen.

- Sitä käytetään suunnittelussa, taideprojekteissa ja fiktiivisissä maailmoissa esimerkkinä symbolikirjoituksesta.

Suhteet muihin kirjoitusjärjestelmiin: Ikirjaintyyppinen eroaa suurimmaksi osaksi fonemisiin kirjoitusjärjestelmiin, kuten aakkosiin, koska sen keskeinen tehtävä on tarkoitetun semanttisen sisällön esittäminen. Toisaalta se muistuttaa ideografian tai logografian piirteitä, mutta symbolimäärä on tyypillisesti rajallinen ja lukutaito syntyy yhteisön opitun kulttuurisen kontekstin kautta.

Käyttö ja arviointi: Käytössä teoreettisena työkaluna keskusteluissa kirjoitusjärjestelmien typologiasta sekä konstruktioissa ja taideprojekteissa. Arviointi keskittyy luettavuuteen, opittavuuteen ja käännösten rajat.

Katso myös: kirjoitusjärjestelmä, logografia, ideografia, aakkosellinen kirjoitus.