Hyväksikäyttö

Hyväksikäyttö on yleistermi, joka kuvaa toimintaa, jossa toisen ihmisen oikeuksia, turvallisuutta tai itsemääräeikeutta loukataan tai riistetään. Taustalla on usein epätasainen valtasuhde, jossa tekijä kontrolloi uhria ja hyödyntää tämän riippuvuutta, asemaa, ikää tai luottamuksellista suhdetta.

Hyväksikäyttö voidaan jakaa useisiin muotoihin. Fyysinen hyväksikäyttö tarkoittaa väkivaltaa tai ruumiillista haittaa. Seksuaalinen hyväksikäyttö sisältää pakottamisen ja seksuaaliset loukkaukset. Henkinen tai emotionaalinen hyväksikäyttö ilmenee esimerkiksi uhkailuna, loukkauksina, kontrollina ja manipulointona. Taloudellinen hyväksikäyttö tarkoittaa toisen talouden hallintaa, riistoa tai resurssien epäoikeutettua käyttöönottoa tai estämistä.

Hyväksikäytön vaikutukset ovat sekä välittömiä että pitkäaikaisia: vammoja, pelkoa, ahdistusta, masennusta, itsetunnon heikkenemistä sekä sosiaalisen toimintakyvyn laskua. Syyllistyminen ja pelko voivat kasautua, ja ilmenemismuodot vaihtelevat perhe- ja intiimsuhteissa sekä työpaikoilla, koulussa tai palveluympäristöissä. Tunnusmerkkejä ovat muun muassa pelokkuus, salailu, äkilliset käytösmuutokset, vetäytyminen ja epäluottamus.

Lainsäädäntö ja viranomaistoimet vaihtelevat maittain, mutta useissa oikeusjärjestelmissä hyväksikäyttö on kiellettyä ja siihen liittyy rikosoikeudellisia seuraamuksia. Lapsiin, vanhuksiin ja muihin haavoittuviin kohdistuva väkivalta ja hyväksikäyttö ovat erityisen tarkasti säädeltyjä. Kansalaisyhteiskunta, terveydenhuolto- ja sosiaalitoimet sekä poliisi pyrkivät ennaltaehkäisyyn sekä uhrien suojeluun ja tukipalveluiden tarjoamiseen.

Ehkäisy ja tuki perustuvat ennaltaehkäisevään koulutukseen, selkeisiin käytäntöihin, turvallisuuteen ja auttavan tuen saatavuuteen. Uhrien auttamiseen liittyvät palvelut voivat koostua tilapäisestä turvasta, sosiaalipalveluista, terveydenhuollosta sekä poliisista. Auttaminen edellyttää tiedon lisäämistä, luottamuksen rakentamista ja matalan kynnyksen avun tarjoamista.