Hyvinvointiajattelussa

Hyvinvointiajattelussa viitataan suomalaisessa ja kansainvälisessä keskustelussa yhteiskunnalliseen ajatteluun, jonka keskeisenä tavoitteena on turvata kansalaisten hyvinvointi, terveys, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja sosiaalinen vakaus. Se nivoo yhteen taloudelliset, sosiaaliset ja institutionaaliset ratkaisut siten, että kansalaisille turvataan oikeudet ja mahdollisuudet hyvään elämään riippumatta elämäntilanteesta.

Keskeisiä piirteitä ovat universaalisuus, kattavat julkiset palvelut sekä laajat sosiaaliturvajärjestelmät. Hyvinvointiajatteluun kuuluu vahva julkisen sektorin rooli terveydenhuollossa, koulutuksessa, varhaiskasvatuksessa sekä erilaisissa sosiaalipalveluissa, sekä tulonsiirtojen ja verotuksen kautta toteutettu omaehtoisen työpanoksen tukeminen. Tämän ajattelun mukaan hyvinvointi syntyy sekä ehkäisevästä politiikasta että tasa-arvoisiin oikeuksiin perustuvasta sosiaaliturvasta.

Käytännössä hyvinvointiajatteluun liittyvät kysymykset kattavat taloudellisen kestävyyden, palveluiden saatavuuden ja laadun, sekä eriarvoisuuden vähentämisen. Kansainväliset vertailut korostavat Nordics-henkisen mallin elementtejä kuten universaaleja oikeuksia, korkean verotuksen ja laajan julkisen rahoituksen roolia. Reformit ovat usein koskeneet kustannustenhallintaa, työmarkkinapolitiikkaa sekä julkisen ja yksityisen yhteistyön kehittämistä, jotta palvelut pysyvät laadukkaina ja kestävinä.

Hyvinvointiajattelun mittareita ovat esimerkiksi köyhyyden ja eriarvoisuuden tasoitus, työllisyysasteet, terveys- ja koulutustulokset sekä elinolojen kattavuus. Sen tavoitteena on sekä ihmisten hyvinvoinnin parantaminen että yhteiskunnallinen vakaus ja oikeudenmukaisuus.