Hybridityömallit

Hybridityömallit ovat organisaation toimintamalleja, joissa työntekijät voivat tehdä suurimman osan työtehtävistään sekä etä- että toimistolla. Ne tähtäävät joustavuuteen, parempaan työ- ja yksityiselämän tasapainoon sekä osaamisen laajentamiseen, samalla kun pyritään säilyttämään tiimityö, yhteisöllisyys ja vaikutusvalta työpanokseen.

Tyypillisiä hybridityömallien muotoja ovat toimisto-ensijainen malli, etä-ensijainen malli sekä hub-and-spoke -malli. Toimisto-ensijaisessa mallissa suurin osa toiminnasta tapahtuu toimistolla, etätyö on vaihtoehto, mutta ei vakiintunut käytäntö. Etä-ensijaisessa mallissa etätyö on ensisijainen tilanne, ja toimistopaikka toimii tukena. Hub-and-spoke -mallissa on useita paikallisia toimipisteitä tai coworking-tiloja, joista työntekijät voivat valita työtilan tarpeidensa mukaan. Yhteiskäyttöiset aikataulut ja säännölliset videoyhteydet ovat yleisiä piirteitä näissä malleissa.

Hyötyinä pidetään muun muassa parempaa rekrytointia ja sitoutuneisuutta, suurempaa joustavuutta sekä mahdollisuutta kustannussäästöihin kiinteissä työtiloissa. Haasteita ovat viestinnän sujuvuus, tasa-arvoinen kokemus eri työntekijäryhmien välillä, etäyhteistyön koordinointi sekä IT- ja tietoturvaan liittyvät riskit. Myös työyhteisön kulttuuri ja johtamisen mallit voivat vaatia sopeuttamista.

Onnistuneet hybridityömallit perustuvat selkeisiin politiikkoihin, tavoitteisiin ja odotuksiin, vahvaan teknologiseen infrastruktuuriin ja johtajuuteen, joka rakentaa luottamusta sekä sijoittaa sekä fyysisiin että virtuaalisiin työtiloihin. Mallit arvioidaan jatkuvasti työn tuloksia ja hyvinvointia kuunnellen.