Hengitysvajetta

Hengitysvajetta on tila, jossa keuhkot tai hengitysjärjestelmä eivät kykene ylläpitämään riittävää kaasujen vaihtoa elimistössä. Tämä johtaa hapenpuutteeseen (hypoksemia) ja/tai hiilidioksidin kertymiseen (hyperkapnia). Hengitysvajaus jaetaan usein akuuttiin ja krooniseen sekä hypoksemiseen, hyperkapniseen tai näiden yhdistelmään.

Syy ja mekanismit vaihtelevat: akuutissa hengitysvajauksessa taustalla voivat olla esimerkiksi keuhkokuume, ARDS, vakavat astmakohtaukset, keuhkoputkien tukos tai hengityslihasten toimintahäiriö. Krooninen hengitysvajaus liittyy yleisimmin keuhkosairauksiin kuten COPD:iin sekä neuromuskulaarisiin sairauksiin tai sydämen vajaatoimintaan. Taustatekijöitä voivat olla myös trauma, runsaspäivittäinen tupakointi sekä akuutit infektiot.

Oireet ja diagnosointi vaihtelevat saman tilan eri resaaleissa, mutta tyypillisiä ovat hengästyminen, nopea tai pinnallinen hengitys, väsymys sekä mahdollinen sekavuus ja sinertävä ihonväri. Diagnoosi tehdään kliinisen arvion lisäksi veren kaasuanalyysillä (ABG) sekä pulssioksimetrialla. Lisätutkimuksia voivat olla röntgenikuvaus, keuhkojen toimintakokeet ja tarvittaessa sydän- ja verenkiertoon liittyvät tutkimukset.

Hoito alkaa varmistamalla riittävä hapetus ja siirtämällä potilas laadukkaaseen hengitystukeen. Lisähappea voidaan antaa suoraan, ja tarvittaessa käytetään noninvasivua hengitystukea (esimerkiksi BiPAP) tai invasiivista mekaanista ilmanvaihtoa. Taustalla olevan syyn hoitoon keskittyminen on oleellista: antibiootit infektioihin, bronkodilataattorit, diureetit ja nesteytys sekä mahdollinen hoito sydämen vajaatoimintaan. Hengitysvajauksen ennuste riippuu syystä, sen kestosta ja potilaan yleisestä terveydentilasta sekä hoidon nopeudesta.

Yhteenvetona hengitysvajaus on vakava tila, joka vaatii nopeaa, moniammatillista hoitoa ja hoitotoimenpiteiden kohdentamista sekä tilan taustalla olevien syiden hoitoa.