Hengitysjohtojen

Hengitysjohtojen (hengitystiet) termi viittaa ihmis- ja muiden nisäkkäiden hengityselimistön ilmankulun polkuihin. Ne kuljettavat ilman ulkoilmasta keuhkoihin ja takaisin, ja niiden tehtävänä on esilämmittää, kosteuttaa ja puhdistaa ilmamassaa sekä tarjota reitti kaasuille keuhkoissa. Hengitysjohtoja voidaan käyttää yleisesti ylä- ja alahengitysteiden jaottelun yhteydessä.

Ylähengitystiet koostuvat nenäontelosta sekä nielusta (farynx) ja kurkunpäästä (larinx). Alahengitystiet muodostuvat henkitorvesta (trachea) sekä keuhkoputkista (bronkit) ja niiden haaroista sekä pienemmistä ilmatieistä, kuten bronkioleista. Hengitysjohtojen limakalvo on väreilevää epiteeliä, johon kuuluu goblet-soluja, jotka tuottavat limaa. Ciliaalinen epiteeli yhdessä liman ja immuunijärjestelmän kanssa osallistuu epäpuhtauksien ja patogeenien poistamiseen limakalvoilta.

Fysiologisesti hengitysjohtojen kautta kulkeva ilma lämmitetään, kosteutetaan ja puhdistetaan ennen kaasujen vaihdon tapahtumista keuhkorakkuloissa. Terveessä hengitysjärjestelmässä ilmavirta on tehokasta ja ilmajohtojen toiminta mahdollistaa riittävän hapen siirtymisen verenkiertoon sekä hiilidioksidin poistumisen kudoksista. Diagnostiikassa käytetään muun muassa spirometriata, hengitysvuodon mittauksia ja kuvantamismenetelmiä. Hengitysjohtojen sairaudet, kuten astma, COPD ja krooninen keuhkoputkitulehdus sekä bronkiolit, voivat heikentää ilmanvaihtoa ja lisätä tulehdusta; hoito painottuu tulehduksen hallintaan, bronkodilataatioon ja limanpoistoihin sekä hengitys- ja kuntoutustoimiin.

---