keuhkoputkista

Keuhkoputkista tarkoittaa keuhkojen ilmanjohtojen kokonaisuutta, joka vie ilman henkitorjasta keuhkoihin. Pääkeuhkoputket ovat vasen ja oikea pääkeuhkoputki, jotka erkanevat henkitorjan bifurkaatiossa. Näistä kehittyvät lobaariset (lohkoputket) ja segmentaaliset keuhkoputket sekä edelleen pienemmät keuhkoputket ja lopulta keuhkoputkeloita. Putkistoa hallitsee osittainen säätely, jotta ilmanpaine ja virtaus pysyvät tasaisina.

Rakenteeltaan keuhkoputket ovat monitasoisia ja eriytyvät kookkaammissa ja pienemmissä osissa. Suuremmissa keuhkoputkissa seinämässä on hyaliinia rustoa, josta muodostuu tukirakennetta, sekä limakalvo, jossa on goblet-soluja ja limaa tuottavaa toimintaa. Epiteeli on yleensä pseudostratified ciliateilla soluilla, joiden kampamaiset tai raaputtavat liikkeet auttavat epäpuhtauksien poistamisessa. Limakalvossa on lisäksi rauhasia ja limaa muodostavaa ainesta. Ruston määrä pienenee keuhkoputkien pienemmissä osissa ja lopulta rustoa ei ole.

Toiminta perustuu ilman kuljettamiseen syvemmälle keuhkoihin, sen kosteuttamiseen ja lämpötilan säätelyyn sekä kasvaneen ilmansaasteen ja mikrobien torjuntaan muko-kiliaarisilla mekanismeilla. Tämä järjestelmä yhdistää hengitysvaiheadon ja puhdistaa ilman ennen sen pääsyä kaasurakkuloihin.

Säätely ja sairaudet: Keuhkoputkien toimintaa säätelee autonominen hermosto; sympaattinen osuus voi laajentaa keuhkoputkia beta-2-adrenergisten reseptoreiden kautta, kun taas parasympaattinen järjestelmä voi supistaa niitä asetyylikoliinin vaikutuksesta. Yleisimmät kliiniset tilat ovat akuutti ja krooninen keuhkoputkentulehdus, astma, COPD sekä bronchiectasis, jotka voivat vaikuttaa ilmaväylien läpikulkuun. Diagnostiikassa käytetään hengitystieoireita, spirometriä ja tarvittaessa kuvantamistutkimuksia.