bronkodilataatioon

Bronkodilataatio on keuhkoputkien pienimpien ilmajohtimien laajentuminen, mikä parantaa ilman virtausta keuhkoihin. Se on vastakohta bronkospasmille, jolloin ilman kulku heikkenee. Bronkodilataatio johtuu pääasiassa sileiden lihasten rentoutumisesta keuhkoputkien seinämissä sekä autonomisen hermoston ja paikallisten välittäjäaineiden vaikutusten muutoksista.

Sileälihasten rentoutuminen tapahtuu pääasiassa beta-2-adrenergisen reseptorin aktivoinnin kautta, mikä lisää solutasolla cAMP-pitoisuutta ja johtaa lihassäikeiden rentoutumiseen. Parasimpaattinen vaikutus puolestaan voi supistaa ilmateitä, joten antikolinergiset lääkkeet voivat osaltaan edistää dilataatiota. Paikalliset tekijät, kuten prostaglandiinit, typpioksidi (NO) ja muut tulehduksen välittäjäaineet, voivat joko laajentaa tai supistaa ilmajohtimia, ja tulehdustila vaikuttaa vastetta riippuvasti.

Bronkodilataatio on keskeinen osa keuhkojen fysiologiaa ja on erityisen tärkeä astman ja COPD:n hoidossa, joissa ilmanvaihto voi heikentyä. Sen toimivuutta voidaan arvioida spirometriassa bronkodilataatiokokeella, jossa FEV1:n paraneminen bronkodilaattorin annon jälkeen ilmoittaa vasteesta; kliinisesti merkittävä muutos on usein yli 12 prosenttia ja 200 millilitraa.

Lääkkeellinen vahvistaminen tapahtuu ensisijaisesti inhaloitavilla beta-2-agonisteilla (lyhytvaikutteiset ja pitkävaikutteiset) sekä antikolinergisillä lääkkeillä. Muita vaihtoehtoja ovat teofylliini ja PDE-estäjät. Haittavaikutuksia voivat olla sydämentykytys, vapina ja univaikeudet, ja hoito sovitetaan potilaan tilan mukaan. Bronkodilataation säilyminen on osa hengitysteiden terveyden ylläpitoa.