Hemodialyysi

Hemodialyysi on munuaisten vajaatoiminnan hoitomuoto, jolla verestä poistetaan haitallisia aineita ja ylimääräistä nestettä sekä tasapainotetaan elektrolyyttejä. Veren kierrätys tapahtuu dialyysikoneen ja dialyysimembraanin välityksellä, ja veriparametreja säädellään dialyysivettä vastaan diffuusion ja ultrafiltraation avulla. Haitalliset aineet, kuten kreatiniini ja urea, kulkeutuvat dialyysiveteen, ja liiallinen neste poistetaan sopivaksi potilaan tilan mukaan.

Indikaatioita ovat krooninen munuaisten vajaatoiminta sekä äkillinen munuaisten vaurio, kun munuaiset eivät enää kykene ylläpitämään elimellisiä toimintoja. Tyypillisiä hoitojaksoja ovat usean tunnin istunnot, joita toistetaan useita kertoja viikossa. Hoito voidaan toteuttaa sairaalassa tai dialyysikeskuksessa, ja yhä useammin myös kotona potilaan tarpeiden ja kyvykkyyden mukaan.

Pääsy verenkiertoon tehdään tavallisesti kirurgisesti AV-fistulalla tai AV-graftilla; tilapäinen katetri voi olla käytössä akuutisti tai lyhytaikaisesti. Pääsyt ovat potilaan turvallisuuden kannalta keskeisiä ja ne voivat aiheuttaa komplikaatioita, kuten infektiota tai tukoksia.

Tyyppejä ovat perinteinen in-center intermittoiva hemodialyysi, kotona toteutettava hemodialyysi sekä yöhön ajoitetut dialyysihoidot. Joissain tapauksissa käytetään myös hemodiafiltraatiota, joka yhdistää dialyysin ja poistamisen suuremmilla molekyyleillä.

Historia ja kehitys liittyvät 20. vuosisadan puoliväliin, jolloin modernit dialyysilaitteet ja pääsymenetelmät kehittyivät. Hemodialyysin tarkoituksena on palauttaa munuaisten tehtävien tilapäinen tai pitkäaikainen korvaaminen ja parantaa elämänlaatua sekä pitkäaikaista selviytymistä munuaisten vajaatoiminnan kanssa.