Etäisyysmittaukset

Etäisyysmittaukset ovat mittauksia, joissa määritetään kahden pisteen välinen lineaarinen etäisyys. Mittaus voi olla suora tai epäsuora; suorilla mittauksilla etäisyys saadaan suoraan mittauslaitteesta, kun taas epäsuorissa menetelmissä etäisyys johdetaan muista mittauksista, kuten kulmista ja tunnetuista sivupituuksista. Tuloksena ilmoitetaan pituus metreinä ja siihen liittyvä epävarmuus.

Suoria etäisyysmittauksia käytetään esimerkiksi laser- ja ultraäänimittauksissa sekä LiDAR-järjestelmissä. Epäsuorat menetelmät perustuvat trigonomatriaan ja baselinin mittaukseen – mitataan kulmat ja tunnetut pituudet ja lasketaan etäisyys matemaattisesti. Perinteisessä geodeettisessa mittauksessa käytetään teodoliaatteja ja totaali-asemia.

Yleisten instrumenttien kirjoon kuuluvat teodoliitit ja totaali-asemat, laseretäisyysmittarit sekä LiDAR-skannerit. Lisäksi GNSS-järjestelmät tarjoavat etäisyyksiä ja sijainteja, joita voidaan yhdistää muuhun mittaukseen. Nykyään mittaus tapahtuu usein sensorifuusion avulla ja reaaliaikaiset korjaukset kuten RTK parantavat tarkkuutta.

Epävarmuuteen vaikuttavat instrumentin kalibrointi, ympäristötekijät (lämpötila, kosteus, ilmanpaine), pintojen heijastuvuus sekä multipath-ilmiöt. Hyvä mittaustapa sisältää kalibroinnin, toistettavuuden tarkastamisen sekä epävarmuuden ja tiedot mittausmenetelmästä.

Etäisyysmittauksia sovelletaan kartoituksessa, rakennusprojekteissa, geodesiassa, robotiikassa sekä autonomisessa ajossa. Uudet ratkaisut, kuten suurten pistepilvien LiDAR-skannaukset ja sensorifuusio, lisäävät sekä nopeutta että tarkkuutta.