Erotusdiagnoosina

Erotusdiagnoosina tarkoittaa sitä, että potilaan oireisiin ja löydöksiin liittyvät mahdolliset sairaudet esitetään vaihtoehdoina ja verrataan toisiinsa. Käsite kuuluu diagnostiseen päättelyyn ja toimii työkaluna, jolla epävarmuutta pyritään vähentämään ennen lopullisen diagnoosin asettamista.

Kun erotusdiagnoosia käytetään, se on erityisen tärkeä silloin, kun oireet ovat epäspesifisiä tai kun useat sairaudet voivat aiheuttaa samankaltaisia piirteitä. Tavoitteena on priorisoida todennäköisimmät vaihtoehdot ja suunnitella lisätutkimuksia sekä hoitoa sen mukaan.

Prosessi perustuu anamneesiin, tutkimuksiin sekä laboratorio- ja kuvantamistutkimuksiin. Lääkäri laatii listan mahdollisista sairauksista, järjestää ne todennäköisyyden mukaan ja valitsee tarkentavat tutkimukset testien herkkyyden ja spesifisyyden sekä potilaan tilanteen perusteella. Tämän avulla voidaan sekä tukea hoitopäätöksiä että välttää turhia kokeita.

Esimerkkejä: Rintakipu: epäily sydäninfarktista, angina pectoris, keuhkoembolia, refluksitauti. Vatsakipu: appendisiitti, divertikuliitti, gastroenteriitti, sappikivitauti.

Dokumentointi ja käytäntö: Erotusdiagnoosi kirjataan potilastietoihin listana tai kliinisen tutkimussuunnitelmana; sitä päivitetään uusien testitulosten myötä. Haasteina ovat kognitiiviset vinoumat, resurssien rajoitteet sekä epävarmuuden kommunikaatio potilaalle.