Erottuvuus

Erottuvuus on fysikaalinen tai kemiallinen ominaisuus, joka kuvaa järjestelmän kykyä erottua useammaksi koostumukseltaan erillisenlaiseksi faasiksi tai vaihteleviksi osiksi tietyissä olosuhteissa. Sillä viitataan sekä aineiden väliseen erottuvuuteen että faasien muodostumiseen esimerkiksi emulsioissa, liuoksissa ja erottumistesteissä. Erottuvuus on keskeinen käsite prosessiteollisuudessa, ympäristötieteissä, elintarviketeollisuudessa sekä laboratorioanalytiikassa.

Tyypillisiä konteksteja ovat öljy–vesi –jako, liuosten jakautuminen ei-sekoittuvien faasien välillä sekä emulsioiden stabiliteetin heikkeneminen tai hajoaminen. Erottuvuus ilmenee, kun faasien ominaisuudet, kuten tiheys, liukoisuus, polaarisuus tai pinta-energia, aiheuttavat eriytymisen. Myös lämpötila, pH, suolapitoisuus sekä läsnä olevat emulsiot tai pintajännitystä muokkaavat aineet vaikuttavat erottuvuuteen.

Mitattavia ja havaittavia ominaisuuksia ovat esimerkiksi jakautumisvakio (Kd), joka kuvaa kuinka suuri osa komponentista suosii yhtä faasia toisen suhteen, sekä erotusasteet ja mahdollisesti kromatografian kaltaisissa menetelmissä käytetyt mittarit kuten erottuvuuden ratkaisu (Rs) ja valintakertoimet. Erottuvuutta voidaan tarkastella sekä laboratoriossa että teollisissa prosesseissa esimerkiksi liuosten erottamisessa, saostumisessa, sedimentaatiossa ja bioreaktoreiden faasien hallinnassa.

Käytännön sovelluksia ovat öljy- ja veden erottaminen teollisuudessa, ympäristönsuojelu ja vedenpuhdistus, solventtieroittimet sekä elintarvikkeiden ja materiaalien valmistusprosessit. See also: solubility, phase separation, emulsions, chromatography.