sedimentaatiossa

Sedimentaatio on prosessi, jossa kiinteät hiukkaset laskeutuvat suspensiossa painovoiman vaikutuksesta ja muodostavat pohjan tai kerrostumia. Se on tärkeä ilmiö sekä luonnossa että vesienkäsittelyssä. Luonnossa sedimentaatio muokkaa jokien ja järvien pohjia, rantoja sekä deltavyöhykkeitä. Ihmistoiminnassa sitä hyödynnetään veden puhdistuksessa ja ympäristön hallinnassa: sakka kertyy ja poistetaan esimerkiksi sakka-altaissa tai sijoittamalla sitä sivuun.

Laskeutumisen nopeuteen vaikuttavat hiukkasen koko, tiheys, nesteen viskositeetti sekä virtaavan veden nopeus. Yleisesti suuremmat ja tiheämmät hiukkaset laskeutuvat nopeammin kuin pienemmät, mutta turbulenssi ja epäjatkuva virtaus voivat hidastaa sitä. Pienille pallomaisille hiukkasille voidaan soveltaa Stokesin lakia, joka osoittaa laskeutumisnopeuden riippuvuuden hiukkasen säteestä ja tiheys-erosta. Yleensä flokkulointi ja aggregaatio muodostavat suurempia klustereita, joiden laskeutuminen on nopeampaa kuin yksittäisten hiukkasten.

Geologiassa sedimentaatio tarkoittaa kertymän muodostumista, kun vesi, ilma tai meriaalto kuljettavat ja laskeuttavat ainesosia. Erilaiset ympäristöt tuottavat erilaisia kerrostumia: korkealla energiatasolla karkea aine kuten sora ja hiekka laskeutuu nopeasti, matalammalla energiatasolla kertyy hienompia aineksia kuten lieju. Kerrostuminen muodostaa stratigrafian ja liittyy pitkän aikavälin kehitykseen sekä diagenesiin, jossa sedimentit kovettuvat kiveksi.