Erottuvuutta

Erottuvuutta (erottuvuus) tarkoittaa kykyä erottaa kaksi tai useampi stimulaatio toisistaan. Käsite on keskeinen monilla aloilla: havaitsemisen tutkimuksesta tilastolliseen päätöksentekoon ja koneoppimiseen, ja sitä tarkastellaan sekä aistin tasolla että päätösten muodostumisessa. Erottuvuuden aste riippuu sekä stimuloiden ominaisuuksista että vastaanottajan tilasta ja ympäristöstä.

Mittauksessa käytetään usein seuraavia käsitteitä: Just Noticeable Difference (JND) kuvaa pienintä eroa, jonka yksilö useimmiten havaitsee. Signaalin havaitsemisen teoriaan liittyvät d'-arvo ja ROC-käyrä, jotka mittaavat erottuvuuden tehokkuutta ja päätösten epävarmuutta. Esimerkiksi visuaalisen tai auditiivisen erottuvuuden taustalla vaikuttavat kontrasti, väriero, taajuus ja stimulan kesto. Kohina, huomio ja konteksti vaikuttavat myös erottuvuuteen.

Tekijät

- Stimuloiden ominaisuudet (intensiteetti, väri, taajuus, rytmi, monimutkaisuus)

- Sensorinen kohina ja signaalin laatu

- Huomio, oppiminen ja kokemukset

- Aikaväli ja kesto

- Konteksti ja tehtävän asettama odotus

Sovellukset

Erottuvuutta hyödynnetään suunnittelussa käytettävyyden parantamiseksi, esimerkiksi kontrastin ja viestien selkeyden optimoimiseksi, sekä analysoitaessa järjestelmien luokituskykyä koneoppimisessa.

Katso myös: erottuvuus (terminologia), discriminatiivisuus, havaintopsykologia, signaalin havaitseminen.

---