saostumisessa

Saostuminen on kemiallinen prosessi, jossa liuoksesta muodostuu kiinteä faasi. Saostuma erotetaan liuoksesta ja voi koostua yksittäisistä yhdisteistä tai epäpuhtauksista. Prosessi tapahtuu yleensä, kun aineen pitoisuus ylittää sen liukoisuuden rajan, jolloin ioni alkaa kiteytyä ja kasvaa kiinteäksi aineeksi. Saostuminen on keskeinen ilmiö sekä teollisuudessa että laboratoriossa, ja sitä hyödynnetään sekä poistomenetelmänä että valmistusprosessina.

Voimakkain ajuri on liuoksen ylitarjonta eli supersaturaatio, joka saa aikaan nucleationin (ydinytymisen) ja sitä seuraavan kasvun. Nucleation voi olla homogeeninen (liukos) tai heterogeeninen (pinnoilla tai muilla alustoilla). Saostumisen nopeuteen vaikuttavat lämpötila, paine, sekoitus, pH sekä ionivahvuus ja mahdolliset kompleksiyhdisteet, jotka joko estävät tai edistävät saostumista. Myös puhdistus ja epäpuhtaudet muokkaavat tulosta.

Ilmiössä voidaan erottaa homogeeninen ja heterogeeninen saostuminen sekä koprecipitaatio, jossa epäpuhtauksia tai toisia aineita saostuu yhdessä pääaineen kanssa. Valikoiva saostuminen on keskeinen periaate monissa prosesseissa erityisesti erottelutarkoituksissa.

Sovellukset ja työkalut: vedenkäsittelyssä saostumista käytetään poistamaan kalsium- ja magnesiumioneja sekä fosfaatteja ja muita epäpuhtauksia; metallien talteenotossa ja puhdistuksessa sekä laboratoriotutkimuksissa (gravimetrinen analyysi). Saostunut kiinteä voidaan suodattaa, pestä ja kuivata, jolloin saadaan kiinteä näyte ja määriä voidaan kontrolloida. Yleisimmät kontrolliparametrit ovat pH, lämpötila ja sekoitus, jotka vaikuttavat saostuman laatuun ja määrään.