Erimuodot

Erimuodot on termi, jota käytetään kuvaamaan ilmiön erilaisia ilmaisumuotoja. Suomessa sitä käytetään erityisesti kielen ja kieliopin yhteydessä: sama sana voi ilmetä monina muotoina riippuen siitä, mikä merkitys tai kieliopillinen funktio on kyseessä. Erimuodot auttavat jäsentämään, miten sanat muuttuvat ja miten ne liittyvät toisiinsa lauseissa.

Kielessä erimuodot tarkoittavat usein taivutus- ja johdostmuotoja sekä verbien aikamuotoja ja moodia. Nounien taivutusmuodot voivat ilmaista lukua ja sijaintia sekä erilaisia kasus- eli taivutustapoja. Yleisimmät taivutusmuodot ovat esimerkiksi nominatiivi, genetiivi ja partitiivi, sekä inessiivi, elatiivi, illatiivi, adessiivi, ablatiivi ja allatiivi, ja lisäksi essiivi sekä abessiivi. Esimerkki sanaa kissa voi taivuttaa nominatiiviksi (kissa), genetiiviksi (kissan) ja partitiiviksi (kissaa); erilaiset sijaintimuodot ilmenevät esimerkiksi inessiivissä ja illatiivissa.

Verbit taivutetaan ajan ja moodin mukaan: indikatiivin preesens ja imperfekti sekä perfekti ja pluskvamperfekti esiintyvät tavallisina ajanjaksoina, ja lisäksi käytetään erilaisia moduksia kuten konditionaalia tai potentiaalia. Adjektiivien ja muiden sanojen erimuodot voivat käsittää vertailumuodot sekä derivaatioita, jotka muodostavat uusia sanoja tai sanakuviota.

Erimuotojen käsite kattaa siten sekä kielitieteen olennaiset taivutus- ja muodosidokset että laajemman ajattelun siitä, miten sama käsitteen ilmentymä voidaan esittää erilaisissa yhteyksissä. Se auttaa ymmärtämään kielen monimuotoisuutta ja ilmiöiden semanttista rakennetta.