sijaintimuodot

Sijaintimuodot ovat suomen kielen sijamuotoja, joita käytetään ilmaisemaan paikan, suunnan tai tilan suhdetta substantiiviin tai pronominiin. Yleisimpiä sijaintimuotoja ovat inessiivi, elatiivi, illatiivi, adessiivi, ablatiivi, allatiivi, essiivi ja translatiivi. Näillä muodoilla voidaan kuvata paikan sisällä oloa, liikettä kohti tai pois paikoista sekä tilan tai roolin ilmaisua.

Inessiivi ja elatiivi kuvaavat paikan sisällä olemista ja sieltä poistumista. Illatiivi ja allatiivi ilmaisevat suunnan kohti sisään tai päin sekä kohti jotakin paikkaa. Adessiivi ja ablatiivi kuvaavat sijaintia pinnan päällä tai sen päältä sekä siltä pois. Essiivi ilmaisee tilan tai roolin, translatiivi kertoo tilan muuntumisesta tai nimeämisestä.

Sijaintimuotojen muodostus perustuu sanan vartaloon lisättäviin suffiksiin. Tyypillisiä muotoja ovat esimerkiksi -ssa/-ssä inessiiville, -sta/-stä elatiiville, -lla/-llä adessiiville, -lta/-ltä ablatiiville, -lle allatiiville sekä -na/-nä essiiville ja -ksi translatiiville. Illatiivin muoto määräytyy sanan loppuun sekä vokaaliharmonian mukaan. Sijaintimuodot voivat esiintyä sekä yksikössä että monikossa, ja ne ovat keskeisiä sekä puheessa että kirjoitettua kieltä tuottavissa lauseissa.

Käyttö: Sijaintimuotoja käytetään kuvaamaan fyysistä paikkaa, suuntaa sekä tilaa tai roolia, jolloin lauseen merkitys selkiytyy ilman erillistä prepositiota. Esimerkiksi Kissa on talossa (inessiivi) ja Kissa menee taloon (illatiivi) havainnollistavat erilaista sijaintia ja suuntaa.