Epäsymmetriaa

Epäsymmetriaa kuvailee yleistermi ilmiöistä, joissa jokin rakenne, ominaisuus tai ilmiö ei ole symmetrinen vastakkaisiin suuntiin, puoliin tai peilikuvaan nähden. Se ilmenee geometrisissa muodostelmissä, biologisissa rakenteissa, fysiikassa sekä arkipäiväisessä havainnossa.

Geometriassa epäsymmetria tarkoittaa, ettei muoto ole invariantti tietyn symmetrian alla. Esimerkiksi epäsäännöllinen monikulmio, jolla ei ole yhtään symmetriaviivaa, on epäsymmetrinen. Siksi se ei säilytä samanlaisuutta peilauksessa tai kiertymisessä.

Biologiassa vasen-oikea epäsymmetria on yleistä: ihmisellä elimet eivät ole täysin tasan, ja vartalon asento sekä sisäelinten sijoittuminen ovat usein epäsymmetrisiä. Kehityksessä signaalit kuten Nodal-signaali ja Pitx2-geenit ohjaavat vasemman ja oikean puolien eriytymistä.

Fysiikassa epäsymmetria liittyy prosesseihin, jotka eivät kohtele kaikkia ilmentymiä samalla tavoin. Esimerkiksi CP-violation ja maailmankaikkeuden baryoninen epäsymmetria ovat keskeisiä tekijöitä sille, miksi materiaa on kiinnostavan paljon antimateriaa enemmän.

Käytännössä epäsymmetriaa hyödynnetään myös taiteessa ja suunnittelussa, missä eriytyminen luo dynaamista jännitettä ja kiinnostavaa visuaalista tasapainoa. Liiallinen symmetria voi tuntua jäykältä, kun taas harkittu epäsymmetria antaa liikettä ja ilmaisullista voimaa.

Kemiassa epäsymmetria ilmenee chiralityssä: hiilen tai muun keskuksen ympärillä olevat ryhmät voivat aiheuttaa oikea- tai vasenkätisyyden, jolloin molekyylit muodostavat enantiomereja, joilla on erilaiset biologiset vaikutukset.

Etymologia: termi juontuu kreikkalaisista sanoista a- 'ei' ja symmetria 'samankaltaisuus'.