Energiankäyttö

Energiankäyttö tarkoittaa energian määrää, jota yksilö, kotitalous, yritys tai koko yhteiskunta käyttää toimintojensa suorittamiseen sekä tavaroiden ja palveluiden tuottamiseen. Yleensä erotetaan lopullinen energian käyttö (energia, jota loppukäyttäjät kuluttavat) ja primaarienergian käyttö (energiaa, joka otetaan mukaan tuotantoon ennen muunnoksia). Energiankäyttö mitataan usein kilowattitunneissa (kWh) tai petajouleissa (PJ) ja sitä tarkastellaan sekä per asukas että BKT:hen suhteutettuna.

Sektorit ja mittarit: Suurimmat lopullisen energian käytön sektorit ovat kotitaloudet ja asuminen, liikenne, teollisuus sekä palvelut. Keskeisiä mittareita ovat energiatehokkuus, energian käytön intensiteetti (energia per BKT-yksikkö) sekä uusiutuvan energian osuus lopullisesta ja kokonaisenergiasta.

Aikajänteet ja vaikuttavat tekijät: Energiankäyttö määräytyy väestön koon, taloudellisen toiminnan, ilmaston, teknologian ja energiamarkkinoiden kehityksen perusteella. Energiatehokkuuden parantaminen, sähköistäminen sekä siirtyminen uusiutuviin energialähteisiin voivat pienentää lopullista energian tarvetta ja kokonaiskysyntää. Hintojen kehitys sekä politiikka ovat merkittäviä tekijöitä.

Ympäristö ja politiikka: Energiankäytöllä on merkittävä vaikutus kasvihuonekaasupäästöihin ja ilmanlaatuun. Tavoitteena on usein pienentää kokonaiskysyntää sekä siirtää energian tuotanto kohti vähähiilisiä tai uusiutuvia lähteitä. Politiikassa käytetään energiatehokkuusstandardeja, rakennusten energiatehokkuusmääräyksiä, energiamerkintöjä sekä verotusta ja tukia.

Tilastot ja data: Kansalliset tilastovirastot sekä kansainväliset organisaatiot kuten IEA, Eurostat ja OECD julkaisevat energian kokonaiskäyttöä, sektorikohtaisia lukuja sekä energiatehokkuusindikaattoreita. Näiden tietojen avulla seurataan kehitystä, suunnitellaan politiikkaa ja vertaillaan maiden suorituskykyä.