energiamarkkinoiden

Energiamarkkinoiden käsite viittaa järjestelmiin ja markkinoihin, joissa energiaa – erityisesti sähköä ja maakaasua – tuotetaan, siirretään, myydään ja kulutetaan. Ne kattavat sekä tukkumarkkinat että vähittäismarkkinat sekä useita kaupankäynti- ja toimituskanavia. Toimintamalli vaihtelee maittain, mutta yhteistä on energiavarojen tehokas kohdentaminen sekä hintojen muodostuminen kysyntää ja tarjontaa perusteella.

Wholesale-markkinat ovat suurten toimijoiden, kuten tuotantoyhtiöiden ja tukkumyyjien, välinen kaupankäynti, sekä keskitetysti järjestetyt markkinapaikat että suora tarjouskilpailu. Sähkön markkinoilla on tyypillisesti päivä- ja intraday-kaupat sekä tasapainotus- ja kapasiteettipalvelut. Infraa ylläpitävät siirto- ja jakeluverkkojen omistajat ja operoijat sekä alueelliset markkinaoperaattorit. Kansainväliset yhteydet ja pörssit mahdollistavat rajat ylittävän kaupankäynnin.

Hinnoittelu syntyy markkinoiden tarjonnan ja kysynnän tasapainosta; hinnat heijastavat tuotantokustannuksia, polttoainehintoja, sääolosuhteita sekä verkkojen kapasiteettia. Marginaalimallissa viime kädessä markkinahinta määräytyy kalleimman käytettävissä olevan tuotantomuodon mukaan. Energiamarkkinoita säätelevät sekä kansallinen lainsäädäntö että EU-tason säädökset; tavoitteena on edistää kilpailua, varmistaa toimitusvarmuus ja suojella kuluttajia. Monissa maissa verkon ja myynnin eriyttämistä (unbundling) käytetään sekä markkinoiden avoimuuden että kilpailun parantamiseksi.

Keskeisiä teemoja ja haasteita ovat hintavaihtelu, markkinavoiman käyttö, toimitusvarmuus sekä siirtoverkkojen kapasiteetin käyttö. Uusiutuvan energian lisääntyminen muuttaa perusrakenteita ja lisää tarvetta joustavuudelle, varastoinnille sekä tehokkaille tasapainotus- ja säätömarkkinoille. Kansainvälinen yhteistyö ja järjestelmien investoinnit ovat keskeisiä pitkäjänteiseen energiaturvaan ja hintavakauteen.