Elämänmuotoja

Elämänmuotoja käsittelevä käsite viittaa kaikkiin elämän ilmentymiin, jotka jakavat tietyt perusominaisuudet kuten metabolian, kasvun, lisääntymisen sekä reagoimisen ympäristöön ja homeostaattisten tasojen ylläpitämisen. Näiden ominaisuuksien perusteella elämänmuotoja voidaan kuvata sekä solurakenteen että toimintatapojen perusteella. Yleinen rajoitus jaon mukaan elämän kannalta keskeinen jako kulkee prokaryoottisiin ja eukaryootteihin eli solurakenteen mukaan: prokaryootteihin kuuluvat bakteerit ja arkeonit, jotka koostuvat yleensä yksisoluisista mikrobeista ilman tumaa ja monia muita soluelimiä. Eukaryootteja ovat kaikki solurakenteeltaan kehittyneemmät lajit: kasvit, eläimet ja sienet sekä lukuisat yksisoluiset protistit.

Monet elämänmuodot ovat multicellulaarisia ja muodostavat elimistöt, jotka pystyvät erikoistuneisiin kudoksiin ja elinjärjestelmiin. Toisaalta suurin osa tunnetusta biodiversiteetistä koostuu mikrobiesta, jotka elävät maaperässä, vedessä ja jopa äärimmäisissä ympäristöissä. Virukset ovat aiheuttaneet keskustelua elämän luonteesta, sillä ne tarvitsevat isäntäsolun metabolisaation ja lisääntymisen toteuttamiseen; useimmat määritelmät eivät käsitä niitä varsinaisiksi elämänmuodoiksi. Lajiluokitus perustuu monipuolisiin kriteereihin, kuten morfologiaan, genetiikkaan ja ekologisiin suhteisiin sekä sukulaisuussuhteiden tutkimukseen.

Elämänmonimuotoisuutta on kartoitettu systemaattisesti luokittelemalla lajeja ja niiden sukulaisuussuhteita. Tutkimus elämänmuodoista yhdistää systematiikan, evoluutiobiologian sekä ekologian ja tähtää ymmärtämään, miten elämänrakenteet ja toiminnat ovat kehittyneet sekä miten lajit ovat sopeutuneet erilaisiin ympäristöihin. Elinympäristöjä löytyy maaperästä ja vesistöistä tropiikin yläilmakehään sekä syvänmeren syvyyksistä.