Elintasosta

Elintasosta on taloustieteessä ja julkisessa keskustelussa käytetty termi, jolla tarkoitetaan kansalaisten elämän materiaalista ja inhimillistä hyvinvointia. Siihen liittyvät sekä käytettävissä olevat tulot että niiden jakautuminen, sekä laadukkaiden julkisten palveluiden, terveyden, koulutuksen ja ympäristön vaikutukset. Elintasoa tarkastellaan sekä yksilö- että yhteiskuntatason mittareilla.

Yleisiä mittareita ovat bruttokansantuote (BKT) henkeä kohti, käytettävissä oleva tulo ja ostovoima (PPP), sekä laajemmat kokonaisarviot kuten inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) ja elinajanodote, lukutaito ja koulutuksen taso. Myös asumisen laatu, köyhyys- ja tulonjako sekä pääsy puhtaaseen veteen ja energiaan otetaan huomioon. Kansainvälisissä vertailuissa käytetään usein OECD:n Better Life -indeksiä sekä Maailmanpankin ja Eurostatin tilastoja. Elintasoa arvioitaessa huomioidaan sekä keskimääräinen taso että erojen kehitys eri ryhmien välillä.

Elintasosta ei kuitenkaan yksiselitteisesti kerro elämänlaadun kokonaisuutta. Materiaalinen hyvinvointi voi parantua samalla kun koetaan stressiä, epävarmuutta tai ympäristöhaittoja. Mittarit voivat myös kätkeä alueelliset tai ryhmäkohtaiset erot, ja tutkimisessa täytyy ottaa huomioon ajanmittaus ja tiedon laatu. Yksinkertaistetut mittarit voivat arvoida kestävyyttä tai sosiaalista oikeudenmukaisuutta.

Suomessa elintason kuva koostuu vahvoista julkisista palveluista, sosiaaliturvasta ja korkeasta koulutustasosta. Julkinen talous ja verotus ovat keskeisiä keinoja tasaamaan tuloeroja ja turvaamaan peruspalvelut, mikä vaikuttaa elintasoon pitkällä aikavälillä. Kansainvälisesti elintasosta keskusteltaessa painotetaan sekä kasvua että kestävyys- ja hyvinvointipolitiikkojen sisältöä.