Elinkaarikartoitus

Elinkaarikartoitus on metodinen lähestymistapa, jolla kartoitetaan ja analysoidaan tuotteen, palvelun tai järjestelmän elinkaari sen raaka-aineiden hankinnasta käytön, huollon ja lopulta jätteenkäsittelyn kautta. Tavoitteena on ymmärtää ja vertailla ympäristö-, taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia eri elinkaaren vaiheissa sekä tukea suunnittelua, päätöksentekoa ja vastuullisuutta.

Termiä käytetään Suomessa usein yhteydessä elinkaariarviointiin (LCA) ja elinkaariajatteluun. Elinkaarikartoitus voi olla kevyempi esiselvitys tai täysimittainen analyysi; tavoite ja rajaukset määrittävät, mitkä elinkaaren osat sisällytetään ja millaiset vaikutukset huomioidaan. Kartoitus voi keskittyä esimerkiksi hiilijalanjälkeen, energiankulutukseen tai laajemmin moniin ympäristövaikutuksiin sekä, tarvittaessa, sosiaalisiin ja taloudellisiin näkökohtiin.

Prosessi sisältää yleensä tavoitteen ja rajauksien määrittelyn, elinkaaren vaiheiden kartoittamisen (esimerkiksi raaka-ainehankinnasta käyttöön ja jätehuoltoon), tiedonkeruun aine- ja energiavirroista sekä tuotelähtöisten päästö- ja resurssivirtojen kuvaamisen. Vaikutusten arvioinnin avulla tunnistetaan hotspot-alueet ja ehdotetaan parannuksia suunnitteluun, tuotantoprosesseihin tai hankintaketjuihin. Tulokset dokumentoidaan ja tarvittaessa toimitetaan sidosryhmille sekä käytetään raportoinnissa tai ympäristötuoteselosteissa (EPD).

Elinkaarikartoitusta hyödynnetään tuotteen kehityksessä, vastuullisuusraportoinnissa, hankintapäätösten tueksi sekä politiikan arvioinnissa. Sen käyttöön liittyy rajoitteita, kuten tiedon saatavuus, epävarmuudet ja oletukset sekä alueelliset erityispiirteet. Keskeisiä viitekehyksiä ovat ISO 14040-14044 -standardit sekä alueelliset käytännöt.