Eiinfektiiviset

Eiinfektiiviset sairaudet viittaavat sairauksiin ja tiloihin, joita ei aiheuta tartuntatauti eikä ne tartu ihmisestä toiseen. Ne ovat tyypillisesti kroonisia tai pitkäkestoisia, ja niiden syntyyn vaikuttavat sekä geneettiset tekijät että elintavat, ympäristötekijät ja ikääntyminen.

Yleisimmät ryhmät ovat sydän- ja verisuonitaudit (esimerkiksi sepelvaltimotauti ja aivohalvaus), syöpä, krooniset keuhkosairaudet (kuten COPD ja astma) sekä diabetes. Muita esiintyviä alueita ovat munuaissairaudet, autoimmuunisairaudet, krooniset neurologiset tilat sekä monet mielenterveys- ja perinnölliset sairaudet.

Riskitekijöitä ovat tupakointi, epäterveellinen ruokavalio, vähäinen fyysinen aktiivisuus, runsas alkoholin käyttö sekä ilmansaasteet. Myös sosioekonomiset tekijät, ikääntyminen ja perinnöllinen alttius vaikuttavat eiinfektiivisten tautien kehitykseen. Sairauksien vaikutukset ovat usein pitkäaikaisia ja voivat lisätä kuolleisuutta sekä heikentää elämänlaatua.

Ennaltaehkäisy ja hoito perustuvat riskien vähentämiseen, varhaiseen toteamiseen ja jatkuvaan hoitoon. Näihin kuuluvat terveelliset elämäntavat, säännölliset seulonnat sekä ajantasainen lääkitys. Hoito voi sisältää lääkkeitä, elämäntapamuutoksia, kirurgisia toimenpiteitä ja palliatiivista hoitoa, riippuen sairauden luonteesta.

Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan ei-infektiiviset sairaudet muodostavat suurimman osan maailman terveyskuormasta, ja niiden ehkäisy sekä hoito ovat keskeisiä tavoitteita kansanterveydessä. Tehokas vastetoiminta vaatii elintapaohjausta, varhaista diagnosointia ja integroitua terveydenhuoltoa sekä yhteiskunnallisia toimia ympäristön ja yhteisön tasolla.