tartuntatauti

Tartuntatauti on sairaus, jonka aiheuttaa taudinaiheuttaja ja joka kykenee siirtymään tartunnan saaneelta yksilöltä terveelle. Taudinaiheuttajia voivat olla bakteerit, virukset, sienet ja loiset. Tartuntataudit voivat olla paikallisia tai laajasti leviäviä ja ne voivat tarttua eri tavoin väestöön.

Siirtyminen tapahtuu usealla tavalla: kontaktiin perustuvan kosketuksen kautta, pisaroista hengitysteitse, ilmassa vapautuvien hiukkasten välityksellä, elintarvikkeiden tai veden saastumisen kautta sekä vektorien kuten hyönteisten avulla. Joillakin taudeilla siirto voi tapahtua äidiltä sikiölle tai rintaruokinnan kautta. Tartuntataudit voivat olla yksilön oireellisia tai oireettomia.

Oireet sekä taudin vakavuus vaihtelevat suuresti. Oireilu voi olla kevyt tai ohimenevä, tai se voi kehittyä vakavaksi ja vaatia sairaalahoitoa. Inkubaatioaika, eli ajanjakso oireiden alkamisen ja tartunnan välillä, vaihtelee taudin mukaan.

Ehkäisy ja hallinta perustuvat rokotteisiin, hyvään hygieniaan ja sanitaatioon, turvalliseen ruoan- ja vedenkäsittelyyn sekä yksilön ja yhteisön toimiin, kuten eristykseen, jäljitykseen ja tarvittaessa karanteeniin. Diagnostiikassa käytetään laboratoriokokeita (esim. PCR, kulttuuri), ja valvonta sekä tutkimus auttavat torjumaan infektioita.

Hoito riippuu taudinaiheuttajasta: bakteeri-infektioihin käytetään antibiootteja, virusten hoidossa voidaan tarvita antiviraaleja ja oireenmukaista tukea. Lääkkeiden vastustuskyky muodostaa jatkuvan haasteen tartuntatautien hallinnassa.