Dopamiiniantagonistit

Dopamiiniantagonistit ovat lääkeaineita, jotka estävät dopamiinin sitoutumista solujen reseptoreihin. Dopamiini on välittäjäaine, jolla on rooli monissa aivojen toiminnoissa, kuten mielihyvässä, motivaatiossa, liikkeiden hallinnassa ja tunteiden säätelyssä. Antagonistit toimivat "salpaamalla" dopamiinin vaikutuksen, jolloin sen normaali toiminta häiriintyy.

Näitä lääkkeitä käytetään ensisijaisesti psykiatristen sairauksien hoidossa. Tyypillisesti niitä määrätään skitsofrenian ja muiden psykoottisten häiriöiden hoitoon, missä dopamiinin liiallinen aktiivisuus aivojen tietyillä alueilla uskotaan olevan keskeinen tekijä oireiden synnyssä. Dopamiiniantagonistit auttavat vähentämään positiivisia psykoottisia oireita, kuten harhaluuloja ja aistiharhoja. Niitä voidaan käyttää myös kaksisuuntaisen mielialahäiriön maniavaiheiden hoitoon ja joskus myös pitkäaikaisena lisähoitona masennukseen, joka ei ole reagoinut perinteisiin hoitoihin.

Lääkeryhmä on jaettu kahteen pääluokkaan: tyypillisiin (ensimmäisen polven) ja epätyypillisiin (toisen polven) antipsykootteihin. Epätyypillisillä antipsykoteilla on usein vähemmän haittavaikutuksia, erityisesti liikehäiriöitä, ja ne vaikuttavat myös muihin välittäjäainejärjestelmiin, kuten serotoniiniin.

Dopamiiniantagonistien käyttöön liittyy usein haittavaikutuksia. Tyypillisimpiä ovat erilaiset liikehäiriöt, kuten vapina, jäykkyys ja tahattomat lihasliikkeet (tardiivi dyskinesia). Muita mahdollisia haittavaikutuksia ovat uneliaisuus, painonnousu, seksuaalitoimintojen häiriöt ja hormonitasapainon muutokset. Lääkityksen valinta ja annostus tapahtuu aina yksilöllisesti lääkärin harkinnan mukaan.