Digitaalisohteen

Digitaalisohteen käsite viittaa digitaaliseen kohteeseen, joka on tallennettu ja hallittu informaatiopalveluissa, kuten arkistoissa, kirjastoissa ja museoissa. Digitaalisohde voi olla yksittäinen tiedosto, kuten kuva, teksti, ääni tai video, tai monimutkainen kokonaisuus, jossa on useita bittivirtoja sekä siihen liittyvää metadataa ja rakennetta kuvaavaa tietoa. Sen tavoitteena on mahdollistaa sisällön haku, käyttö ja pitkäaikainen säilyttäminen.

Rakenteeltaan digitaalisohde koostuu usein yhdestä tai useammasta bittivirrasta sekä niihin liittyvästä metadata- ja rakenteellisesta tiedosta. Yleisiä osia ovat deskriptiivinen, hallinnollinen ja tekninen metadata sekä pysyvä tunniste, jonka avulla kohteeseen viitataan. Digitaalisohteelle voidaan liittää oikeudet sekä provenance-tieto sekä säilyttämiseen liittyvää metadataa. Tallennuksessa käytetään usein säilytyspaketteja ja standardeja kuten METS (Metadata Encoding and Transmission Standard) tai XML-pohjaisia rakenteita.

Digitaalisohteen elinkaari kattaa luomisen, siirron arkistoon, metadata-integraation, teknisen säilytyksen, formaatin migraation tai emulaation sekä versionhallinnan. Pysyvien viitteiden antaminen, kuten DOI tai Handle, parantaa kohteen pitkäaikaista saavutettavuutta. OAIS-viitekehys määrittelee käsitteet SIP, AIP ja DIP, joilla kuvataan tiedonpaketteja ja niiden roolia arkistoinnissa.

Käyttökonteksteja ovat kirjastot, arkistot, museot sekä julkiset digitaaliset palvelut. Digitaalisohteet mahdollistavat sisällön hallinnan, haku- ja uudelleenkäyttömahdollisuudet sekä pitkäaikaisen säilyttämisen. Haasteina korostuvat tiedon muutos, oikeuksien hallinta sekä riittävä metadata, jotka edellyttävät säännöllistä migraatiota ja ylläpitoa.