deskriptiivinen

Deskriptiivinen on adjektiivi, jolla tarkoitetaan kuvaavaa, kertovaa lähestymistapaa tai analyysia, joka pyrkii kuvaamaan ilmiöitä sellaisina kuin ne todellisuudessa esiintyvät. Tieteellisessä käytössä deskriptiivinen lähestymistapa keskittyy havaittavaan dataan eikä aseta normeja siitä, miten asioiden tulisi olla. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tutkimus pyrkii tallentamaan ja selittämään ilmiöiden nykytilaa ja vaihtelua sellaisina kuin ne ilmenevät tutkittavassa väestössä tai aineistossa.

Kielitieteessä deskriptivinen tutkimus tutkii kieltä sen nykyisessä käytössä: miten puhekieli eroaa kirjoitetusta kielestä, millaisia rakenteita ja sanastoa ihmiset todellisuudessa käyttävät, miten variaatio ja muutokset kehittyvät ajan mittaan. Tämä eroaa preskriptivisestä lähestymistavasta, jossa määritellään säännöt ja “oikea” käyttö, sekä annetaan yleisiä ohjeita kielen muuttamisesta. Deskriptivisessa kieliopissa ja sanakirjoissa kuvataan sen sijaan sitä, mitä tavataan kielellisessä todellisuudessa.

Historiallisesti deskriptivinen tutkimus korostui 1800– ja 1900-luvuilla vastauksena tiukkoihin normatiivisiin kielioppeihin. Nykyisin deskriptivisme on laajalti hyväksytty osa kielitiedettä, sosiolingvistiikkaa, variaatiotutkimusta ja korporaalitutkimusta. Se tukee kielten ja murteiden monimuotoisuutta sekä kehityksen dokumentointia, ja sitä hyödynnetään muun muassa opetuksessa, kielipolitiikassa ja kielikeskusteluissa.