Dieselpolttoaineet

Dieselpolttoaineet ovat dieselmoottoreiden polttoaineita, joita käytetään laajasti raskas- ja kevytyrittäjissä sekä ajoneuvoissa. Ne on perinteisesti valmistettu raakaöljyn destilloinnista, mutta markkinoille on nykyisin tullut myös biopohjaisia ja syntetisoituja vaihtoehtoja sekä näiden sekoituksia.

Fossiilinen diesel on edelleen yleisin muoto, kun taas ultra-low sulfur diesel (ULSD) sisältää paljon vähemmän rikkipitoisuutta. Biopolttoaineet kuten biodiesel (FAME, usein B-sarjat kuten B7, B20) jalostetaan kasvi- tai eläinrasvoista. Syntymässä ovat myös Renewable dieseliksi kutsutut tuotokset (esimerkiksi HVO), jotka ovat kemiallisesti vastaavia kuin fossiilinen diesel mutta peräisin biomateriaalista. Seokset, kuten B7 tai B20, ovat yleisiä tieliikenteessä. Joissakin markkinoissa käytetään lisäksi gas-to-liquids- tai toinen keinotekoisesti tuotettuja dieselvariantteja.

Ominaisuudet ja standardit: Dieselpolttoaineilla on korkea energiatiheys ja kohtalainen tai korkea cetane-luku, joka kuvaa sytytystä. Energiatiheys on noin 35 MJ/L, ja cetane-luku vaihtelee tyypillisesti noin 40–55. Rikkipitoisuus on EU:ssa pääsääntöisesti rajattu erittäin alhaiseksi ULSD-standardeissa (noin 10 ppm). Säädökset, kuten EU:n EN 590 ja Yhdysvaltain ASTM D975, määrittelevät koostumuksen, ominaisuudet ja laatuvaatimukset.

Ympäristövaikutukset ja käyttö: Biopohjaiset dieselpolttoaineet voivat alentaa kokonaispitoisuuksia kasvihuonekaasupäästöissä, mutta niiden vaikutukset NOx- ja pienhiukkaspäästöihin sekä vilkkuviin ominaisuuksiin voivat vaihdella tuotantotavan mukaan. Öljy- ja polttoainealan tekniset rajoitteet kuten kylmäkäynnistys ja materiaalien yhteensopivuus on otettava huomioon. Palvelu- ja jakeluketjun standardointi varmistaa yhteensopivuuden laitteiden kanssa.