dieselmoottoreiden

Dieselmoottoreiden toimintaperiaate perustuu puristuskäyntiin: ilman puristaminen nostaa palotilan lämpötilan, jonka jälkeen polttoaine ruiskutetaan suoraan palotilaan ja syttyy itsestään. Tämä mahdollistaa korkeat puristusluvut ja paremman hyötysuhteen verrattuna useimpiin bensiinimoottoreihin.

Dieselmoottorit kehitettiin 1890-luvulla Rudolf Dieselin toimesta, ja niiden käyttö on sittemmin laajentunut teollisuudessa, liikenteessä ja voimalaitoksissa. Alkuperäinen periaate on säilynyt, mutta tekniikka on kehittynyt huomattavasti: suoraruiskutus, turboahdin sekä elektronisesti hallittu polttoaineen ruiskutus parantavat sekä vääntöä että polttoainetaloutta.

Nykyaikaiset dieselmoottorit voivat olla sekä henkilö- että hyötyajoneuvoissa, raskaissa koneissa, meri- ja sähköntuotantoon tarkoitetuissa suurissa laitteissa sekä generaattoreissa. Tyypillisiä ominaisuuksia ovat korkeammat puristusluvut, turboahdin sekä tarkka polttoaineen ruiskutuksen hallinta.

Päästöjen osalta dieselmoottorit tuottavat NOx-päästöjä ja hiukkasia. Niitä hallitaan jälkikäsittelyllä kuten dieselhiukkassuodattimilla (DPF), selektiivisellä katalyyttisellä reaktiolla (SCR) sekä pakokaasujen kierrätyksellä (EGR). Biopolttoaineet, kuten biodiesel ja HVO, voivat pienentää elinkaaripäästöjä, mutta tarvitsevat yhteensopivia järjestelmiä.

Elektroniikan kehittyessä ja polttoaineen laadun paranemisen myötä dieselmoottorit tarjoavat yhä paremman polttoainetalouden ja pienemmän ympäristöjalanjäljen, vaikka sähkö-, hybridija ja vaihtoehtoiset voimanlähteet vaikuttavat pitkän aikavälin rakenteeseen.