Desorienteeritust

Desorienteeritust on tila, jossa henkilön orientaatio tilaan, paikkaan, aikaan ja usein myös omaan henkilöllisyyteensä heikkenee tai katoaa. Se on eräänlainen kognitiivinen häiriö, joka voi ilmetä erilaisina kokemuksina: henkilö ei pysty hahmottamaan, missä hän on, mitä on tapahtunut tai mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Desorienteeritust voi esiintyä lyhytaikaisena häiriönä tai osana muuta neurologista tai psyykkistä tilaa.

Tilaa voivat aiheuttaa sekä lääketieteelliset että ympäristötekijät. Yleisiä syitä ovat akuutit sairaudet ja infektiot, kipu, elektrolyyttitasapainon tai veren sokeripitoisuuden poikkeavuudet, univaje sekä päihteiden vaikutus (alkoholi, lääkkeet tai muut aineet). Virheellinen tai vähäinen aisti-informaatio, ympäristön muutokset, kivulias tai stressaava tilanne sekä vanhusten dementia voivat lisätä desorienteeritust-riskiä. Se voi myös esiintyä traumojen, aivovammojen tai psykiatristen tilojen yhteydessä.

Oireet vaihtelevat yksilöllisesti, mutta tavallisia niissä ovat epäselvyys oman sijainnin ja aikakauden suhteen, vaikeudet hakea tietoa ympäristöstä, sekaannukset ja sekavuus, sekä ahdistus tai pelokkuus. Yksittäiset oireet voivat korostua esimerkiksi sairaalassa, ensiavussa, pitkäaikaishoivassa tai vieraassa ympäristössä.

Arviointi ja hoito keskittyvät ensisijaisesti turvallisuuteen ja taustalla olevien syiden selvittämiseen. Henkilö turvataan, häiriötekijät minimoidaan ja ympäristöä selkeytetään (kello, kartta, selkeät ohjeet). Tutkimukset voivat sisältää kliinisen tutkimuksen sekä tarvittaessa laboratoriotutkimuksia ja kuvantamista. Hoito kohdistuu löydettyihin syihin ja voivat olla neste- ja elektrolyyttitasapainon korjaus, lääkkeiden annostuksen muuttaminen, kivun ja unettomuuden hallinta sekä seuranta. Desorienteeritustin palautuminen riippuu suuresti taustalla olevasta syystä ja ympäristötekijöistä; joissakin tapauksissa tila on tilapäinen, toisinaan se voi ennakoida tai liittyä laajempiin kognitiivisiin haasteisiin.