Dehydraatiohapetuksessa

Dehydraatiohapetuksessa, myös tunnettu nimellä anaerobinen hapetus tai fermentaatio, on solujen energiantuotantoprosessi, joka tapahtuu hapen puutteessa. Prosessi on tärkeä erityisesti soluille, jotka sijaitsevat paikoissa, joissa happi ei pääse helposti, kuten lihassoluissa intensiivisen liikunnan aikana tai bakteereissa.

Dehydraatiohapetuksessa glukoosi hajoaa pyruvaatiksi glykolyysin kautta, joka tapahtuu solun sytoplasmassa. Pyruvaatti ei kuitenkaan hapeteta kokonaan hiilidioksidiksi ja vedeksi, kuten aerobisessa hapetuksessa, vaan se muunnetaan muiksi yhdisteiksi, kuten maitohapoksi tai etanoliksi ja hiilidioksidiksi. Tämä prosessi vapauttaa vähemmän energiaa kuin aerobinen hapetus, mutta se mahdollistaa energiantuotannon hapen puuttuessa.

Dehydraatiohapetuksessa muodostuva energia on solulle hyödyllistä, mutta prosessi on vähemmän tehokas kuin aerobinen hapetus. Esimerkiksi maitohappofermentaatiossa glukoosista saadaan kaksi molekyyliä ATP:tä, kun taas aerobisessa hapetuksessa yksi glukoosimolekyyli voi tuottaa jopa 30–38 ATP:tä. Lisäksi fermentaation tuotteet, kuten maitohappo, voivat kerääntyä soluihin ja aiheuttaa happamuuden nousua, mikä voi vaikuttaa solujen toimintaan.

Dehydraatiohapetusta esiintyy luonnossa monissa mikro-organismeissa, kuten bakteereissa ja hiivissä, jotka käyttävät fermentaatiota energiantuotantonsa perusteena. Lisäksi se on keskeinen prosessi elintarviketeollisuudessa, esimerkiksi leivonnassa ja juomien valmistuksessa. Lihassoluissa fermentaatio voi aiheuttaa kipua ja väsymystä intensiivisen liikunnan jälkeen, kun hapen tarjonta ei riitä aerobiseen hapetukseen.