hapetuksessa

Hapetuksessa on kemiallinen prosessi, jossa aine menettää elektroneja tai sen hapetustila kasvaa. Hapetukset kuuluvat redox-reaktioiden piiriin, joissa elektronit siirtyvät vastakkaisiin suuntiin. Pelkistys on hapetuksen vastakohta, eli aine vastaanottaa elektroneja.

Hapetus tapahtuu usein hapen kanssa, jolloin syntyvät oksidit. Toisinaan hapetus tapahtuu ilman happea, esimerkiksi joidenkin metallien korroosiossa tai orgaanisten yhdisteiden palamisessa. Tärkeimpiä esimerkkejä ovat raudan ruostuminen, palaminen sekä rasvojen hapettuminen elintarvikkeissa, mikä voi vaikuttaa laatuun.

Hapetuksella on sekä luonnollinen että teollinen merkitys. Solussa hapetus on keskeistä energian vapauttamista varten: glukoosin hapettuminen soluhengityksessä johtaa elektronien siirtymiseen elektroninsiirtoketjussa ja lopulta veden ja hiilidioksidin muodostumiseen. Haitallinen hapetuksesta voi aiheuttaa korroosiota sekä energiankäytön ja materiaalien laatutekijöiden heikkenemistä, mikä puntaa kustannuksia ja ympäristövaikutuksia.

Hapetuksen ehkäisemiseksi käytetään suojapinnoitteita, kosteuden hallintaa, hapen pääsyn rajoittamista sekä korroosionestoaineita. Ymmärrys hapetuksesta on keskeinen kemianteollisuudessa, energian tuotannossa sekä ympäristön- ja materiaalitieteissä.