CO2tallenukseen

CO2tallenukseen tarkoittaa hiilidioksidin pitkäaikaista varastointia ilmakehän pitoisuuksien hillitsemiseksi. Tämä on osa teknologista lähestymistapaa, jota kutsutaan CCS:ksi (carbon capture and storage). Joissakin yhteyksissä käsitteeseen liitetään myös CO2:n hyödyntäminen tallennuksen ohella (CCUS).

Menetelmät ja tallennuspaikat muodostavat kolmivaiheisen prosessin: CO2:n talteenotto päästölähteestä, sen turvallinen kuljetus sekä varastointi maankuoren geologisiin muodostumiin. Tallennus tapahtuu tyypillisesti geologisiin muodostumiin, kuten suolavesivarastoihin, käytettyihin öljy- ja kaasusäiliöihin sekä joissain tapauksissa mineraalivarastointiin.

Prosessi ja turvallisuus. CO2 injektoidaan syviin kallioperän muodostumiin, jossa tiivis rakenteellinen kapseli ja kattojyrkänteet estävät kaasun pääsyn takaisin ilmakehään. Tallennuksen pitkäaikainen eristäminen edellyttää huolellista suunnittelua, paineenhallintaa ja riskien hallintaa.

Seuranta ja riskit. Seurantaa toteutetaan geofysikaalisin menetelmin, paineen mittauksin ja CO2-plumea sekä putkistojen kuntoa valvovilla menetelmillä. Mahdollisia riskejä ovat vuotot... vuotoreittejä, paineen nousu sekä vaikutukset vedenlaatuun ja maankuoren liikkeisiin, jolloin voidaan havaita maanjäristysten mahdollisuuksia.

Lainsäädäntö ja talous. Tallennuksen toteuttamista ohjaavat luvitus- ja vastuukäytännöt sekä valvonta. Taloudellisesti CCS/CCUS vaativat huomattavia alkuinvestointeja, mutta voivat tarjota pidemmällä aikavälillä päästövähennyksiä ja mahdollisia kannattavuutta parantavia sertifikaatteja.

Esimerkkejä. Kansainvälisesti tunnettuja projekteja ovat Sleipner-projekti Norjassa, jossa hiilidioksidia on varastoitu 1990-luvulta lähtien, sekä Weyburn-Metropolis Kanadassa.