Basalikalvo

Basalikalvo, eli tyvikalvo, on ohut erityinen ulkokerros, joka sijaitsee epiteelin tai endoteelin ja sen alla olevan sidekudoksen välissä. Se muodostaa yhteyden epiteelistä tai endotelistä tulevan soluvälineen ja alapuolisen kudoksen välillä, tarjoten sekä tukirakenteen että säännösteltyä vuorovaikutusta solujen välillä.

Rakenne ja koostumus basalikalvolla muodostuvat kahdesta pääosiosta: basal lamina ja reticularislamina. Basal lamina on epiteelillä tuottama, kaksikerroksinen rakenne, johon kuuluvat pääainesosat laminin, tyypin IV kollageeni, nidogeni ja perlekan; lamina rara/luccida sekä lamina densa antavat kalvolle erityisen tiheyden ja läpinäkyvyyden. Reticularislamina sijaitsee basal laminan alapuolella ja muodostuu suurempaa osaa sidekudoksen tuottamista säikeistä, kuten erilaisten kollagonien ja proteoglykaaneiden verkostosta. Yhdessä nämä kerrokset muodostavat kokonaisuuden, jota kutsutaan usein tyvikalvoksi.

Toiminnot: Basalikalvo tukee epiteeli- ja endoteelisoluja sekä toimii siirtoväylänä molekyylien läpi. Se säätelee solujen kiinnittymistä, polarisaatiota ja erilaistumista sekä vaikuttaa solujen migraatioon ja regeneraatioon kudosvaurioiden yhteydessä. Se toimii myös suodatus- ja diffuusiokerroksena monissa kudoksissa, kuten munuaisten glomeruluksissa, joissa se on keskeinen osa suodatusesteiden rakennetta.

Kliininen merkitys: Basalikalvon rakenne ja muuttuvat ominaisuudet liittyvät moniin sairauksiin, kuten diabetesdiabeettiseen nefropatiaan ja ihosairauksiin. Basalikalvon epämuodostumat voivat altistaa kudoksia vaurioille ja vaikuttaa syövän infiltratiiviseen etenemiseen sekä paranemiseen. Basalikalvoa tutkitaan laajasti histologian ja kudosbiologian konteksteissa.