soluvälineen

Soluvälineet, eli soluelimet, ovat solun erikoistuneita rakennus- tai toimintayksiköitä, joilla on omat tehtävänsä. Ne sijaitsevat solulimassa tai solukalvon sisäpuolella ja muodostavat usein erillisiä tiloja, joissa tietyt biokemialliset reaktiot tapahtuvat eristettyinä. Tämä eriyttäminen mahdollistaa monimutkaisten solutoimintojen tehokkaan säätelyn ja suorituskyvyn.

Yleisimmät soluelimet ovat tuma, jossa sijaitsee perimä ja jossa geenien ilmentyminen tapahtuu; mitokondriot, jotka tuottavat suurimman osan solun ATP:stä soluhengityksen kautta ja joilla on omaa DNA:ta sekä kaksinkertainen kalvo; kloroplastit (kasveissa ja vihreissä levissä), joissa tapahtuu fotosynteesi ja joilla on oma DNA sekä grana ja stroma; endoplasmain retikulum (ER), jonka karkea osa osallistuu proteiinisynteesiin ribosomeiden ansiosta ja sileä osa osallistuu lipidien tuotantoon; Golgin laite, joka muokkaa ja lajittelee proteiineja sekä lipidejä; lysosomit ja peroksisomit, jotka vastaavat jätteen hajottamisesta ja aineiden detoxifikaatiosta; vakuolit ja vesikkelit, jotka varastoivat ja kuljettavat aineita; ribosomit, jotka tuottavat proteineja ja voivat olla vapaina solulimassa tai kiinnittyneinä ER:iin.

Monet soluelimet ovat peräisin endosymbioosista; mitokondriot ja kloroplastit omaavat oman DNA:ta ja kaksinkertaisen kalvon, mikä viittaa bakteeriperäiseen alkuperään. Prokaryooteissa ei ole kalvollisia soluelimiä vastaavaa rakennetta.