polarisaatiota

Polarisaatio on ilmiö, jossa jokin ominaisuus tai järjestelmä jakautuu vastakkaisiin tiloihin tai suuntiin. Sitä käytetään kuvaamaan sekä luonnontieteellisiä että yhteiskunnallisia ilmiöitä, eikä tarkoittaja ole sama jokaisella alalla.

Fysikaalinen polarisaatio liittyy valon ja muun sähkömagneettisen säteilyn ominaisuuksiin. Sähkö- ja magneettikentän värähtelylle voidaan asettaa tietty suunta, jolloin värähtely tapahtuu yhdessä tasossa tai tietyllä tavalla kiertäen. Tavallisia muotoja ovat lineaarinen, kiertynyt (pyöreä) ja ellipseräinen polarisaatio. Polarisaatiota voidaan aikaansaada esimerkiksi polarisoivilla suodattimilla, heijastuksilla Brewsterin kulmassa sekä aineissa, joissa valon os Risingarbon kuva muuttuu (kideripolarisaatio). Aineet voivat myös polarisoida sähkövarausten asettumisen kautta, mikä liittyy dies Trick reaktioon ja permittiviteettiin. Matematiikassa polarisaatiota mallinnetaan esimerkiksi Jones- tai Stokes-kirjastojen avulla; mittauksissa käytetään erilaisia polarisaatio-tiloja ja -parametreja.

Sovelluksia ovat muun muassa aurinkolasit ja valokuvauksen suodattimet, LCD-näytöt ja 3D-elokuvat, joissa polarisaatio auttaa erottamaan eri kuvat tai parantamaan kontrastia. Polarisaatio on keskeinen myös monissa tieteellisissä ja teknisissä kokeissa sekä materiaalintutkimuksessa, esimerkiksi photoelasticityssa.

Yhteiskunnallinen polarisaatio viittaa mielipide- ja arvojen jakautumiseen, jossa ryhmien välillä on yhä vähemmän yhteisiä näkemyksiä. Tällöin vuorovaikutus ja keskustelu voivat tihentyä, kompromissien löytäminen vaikeutua ja yleinen poliittinen tai sosiaalinen toiminta kiristyä. Tekijöitä ovat media, sosiaaliset verkostot sekä identiteetteihin kiinnittyneet näkemykset. Välitavoitteita ovat koulutuksen ja luotettavan tiedon edistäminen sekä rakentava vuoropuhelu.