endotelistä

Endoteeli on verisuonten ja sydämen sisäkalvon sisäpinnalla sijaitseva yksikerroksinen, litteiden solujen kerros. Se muodostaa vuorovaikutteisen rajapinnan veren ja kudosten välillä ja säätelee monia verisuonten toimintoja, kuten läpäisevyyttä, neste- ja ainevaihtoa sekä veren hyytymistä ja tulehdusvasteita.

Endoteeli voidaan luokitella päätyypeittäin jatkuvaan (jatkuva endoteeli), fenestroituun (fenestroitu endoteeli) ja epäjatkuvaan endoteeliin. Jatkuva endoteeli löytyy suurimmasta osasta verisuonia; fenestroitu endoteeli esiintyy esimerkiksi munuaisten glomeruluksissa ja joissakin rauhasten kapillaariverkoissa; epäjatkuva endoteeli sijaitsee maksassa, perna- ja luuytimessä.

Endoteeli osallistuu monin tavoin verenvirran säätelyyn ja kudosten aine- sekä nestevaihtoon. Se kontrolloi kapillaarien läpäisevyyttä ja mahdollistaa aineiden siirtymisen kudoksiin sekä takaisin verenkiertoon. Endoteeliltä vapautuvat ja reagoivat tekijät, kuten typpioksidi NO ja endoteliini-1 ET-1, sekä prostasykliini PGI2, vaikuttavat valtimoiden sävyyn. Endoteeli tuottaa angiogeneesin sääteleviä kasvutekijöitä ja osallistuu immuunijärjestelmän sääntelyyn adhesiomolekyylien (ICAM-1, VCAM-1) kautta tulehduksissa. Lisäksi endoteeli ylläpitää anti­koaguloivaa pintaa ja voi edistää fibrinolyysiä tPA:n avulla.

Endotelialdysfunktio on keskeinen mekanismi monissa sairauksissa, kuten ateroskleroosissa, verenpaineessa, diabeteksessä ja sepsissä, sekä iäkkäillä, mikä ilmenee kasvaneena läpäisevyytenä, tulehduksen alttiutena ja tromboosiriskiä lisäävien tekijöiden muutoksena. Endoteelin palautuminen tapahtuu pääosin kantasolu- ja reparatiivisen prosessin kautta sekä tuboiden uusiutumisella.