Asennusasento

Asennusasento on termi, jota käytetään kuvaamaan tilannetta, jossa ihmisellä tai laitteella on kyseessä oikea tai suositeltu sija, suuntaus tai asento työtehtävän, hoidon, asennuksen tai käytön aikana. Sillä viitataan sekä ihmisen kehonasentoon että laitteiden tai laitteistojen asennukseen liittyvään suuntautumiseen. Termiä hyödynnetään erityisesti ergonomiassa, työturvallisuudessa, teknisissä ohjeissa ja lääketieteellisissä konteksteissa.

Inhimillisessä käyttöympäristössä asennusasento tarkoittaa yleensä työasentoa, jossa kehon linjat ovat optimaaliset rasituksen vähentämiseksi. Tyypillisiä esimerkkejä ovat istuma- ja seismisaannot sekä näiden yhdistelmät, comme monitorin ja työpisteen sijoittelu siten, että niska, hartiat ja ranteet pysyvät luonnollisina. Tavoitteena on neutraloida selkärangan kuormitus, pitää olkapäät rentoina ja varmistaa, että työvälineet ovat helposti käytettävissä ilman liiallista kiertoa tai taipumista.

Lääketieteessä asennusasento viittaa potilaan tai hoitajan asentoihin esimerkiksi kirurgiaan, kuvantamiseen tai hoitotoimenpiteisiin. Esimerkkejä ovat supiin, pronaatio, lateraalinen decubitus sekä erilaiset Trendelenburg- tai anti- Trendelenburg-asennot, joilla voidaan vaikuttaa kehon painejakautumaan ja pääsyn esteisiin.

Teollisuudessa ja asennustöissä asennusasento määrittelee, miten laitteet, komponentit tai järjestelmät on asetettava ja kiinnitettävä, sekä millainen pääsy ylläpitoon ja huoltoon on tarpeen. Asennusasento huomioi sekä turvallisuus- että käyttökelpoisuusnäkökohdat sekä käyttäjän ja ympäristön vaatimukset.

Arviointi ja suunnittelu ovat olennaisia: työ- ja ympäristötekijät sekä käyttäjän mitat huomioidaan, ja asennusasento laaditaan ergonomisesti, turvallisesti ja käyttökelpoisuutta maksimoiden.