Arvovirtaanalyysiä

Arvovirtaanalyysiä viittaa analyysikaari, jolla tutkitaan Parvoviridae-viruksia. Näillä analyyseillä pyritään löytämään virus-DNA:ta, arvioimaan infektion ajankohtaa sekä määrittämään viruksen laji tai kanta. On sekä kliinisen diagnostiikan että tutkimuksen väline, käytetty sekä ihmisillä että eläintutkimuksissa.

Parvovirukset ovat pienikokoisia, ei-pakattuja, yksijuosteista DNA:ta sisältäviä viruksia. Genomin pituus on noin 5 kilobaasia. Esimerkkejä ovat ihmisillä parvovirus B19 sekä eläimillä feline panleukopenia virus (FPV), canine parvovirus (CPV) ja porcine parvovirus (PPV). Infektioiden kliiniset ilmentymät vaihtelevat lajista riippuen ja voivat sisältää hematologisia, gastrointestinaalisia tai muita oireita.

Diagnostisissa menetelmissä keskeisiä ovat molekulaariset tekniikat, kuten PCR tai qPCR, joilla havaitaan viruksen DNA verestä, kudoksesta tai ulosteesta. Serologiset testit mittaavat IgM- ja IgG-vasta-aineita, jotka voivat osoittaa äskettäistä tai aiempaa infektiota. Sekvensointi ja metagenominen sequencing voivat auttaa viruksen kanta- tai varianttitiedon saamisessa. Näytevalinta riippuu tapauksesta, ja tulkintaan vaikuttavat näytteen ottamisen ajankohta sekä potilaan/eläimen rokotushistoria.

Tulkinnassa on huomioitava aikaikkuna: PCR-positiivisuus viittaa viremiin tai viruksen presenceen kudoksessa, kun taas IgM-positiivisuus viittaa äskettäiseen infektiioon. Negatiiviset tulokset voivat johtua liian varhaisesta tai myöhäisestä näytteestä, matalasta virustartuntakuormasta tai näytteen laadusta.

Käyttötarkoitukset sisältävät akuutin sairauden diagnostiikan, tartuntaketjujen seurannan, rokotustarpeiden arvioinnin sekä epidemiologisen valvonnan ja tutkimustyön.