Arvonmäärityskäytäntöjen

Arvonmäärityskäytäntöjen ovat organisaation käytäntöjä ja periaatteita, jotka ohjaavat varojen ja velkojen arvon määrittämistä finanssiasioiden raportoinnissa. Käytännöt kattavat sekä arvonmuutosten kuin arvon säilymisen tai kasvun ilmentämisen tavan ja valitut mittaykset sekä laskentamenetelmät. Tavoitteena on tuottaa luotettavia ja vertailtavissa olevia tiedoistuksia taloudellisesta asemasta.

Käytetyt arvoitusmenetelmät voidaan pääsääntöisesti jakaa markkina-, tulos- ja kustannusperusteisiin lähestymistapoihin. Markkina-arvon perustat nojaavat aktiivisten markkinoiden hintoihin, kun taas tulosperusteiset menetelmät perustuvat tulevien rahavirtojen nykyarvoon tai konstruktiivisiin tuottoprosentteihin. Kustannusperusteiset arviot muodostuvat varojen jälleenhankinta- tai korvauskustannuksista sekä niihin liittyvästä kulumisesta. Kansainväliset standardit, kuten IFRS 13, ohjaavat oikean arvon (fair value) määrittämistä ja sen luokittelua, sekä raportointinsa tarkkuutta ja läpinäkyvyyttä.

Soveltamisalueet ovat laajat: julkistetut yritykset ja konsernit voivat käsittää sijoitukset, rahoitusinstrumentit, immateriaalioikeudet, aineettomat oikeudet, aineellinen käyttöomaisuus sekä varastot. Arvonmääritystä käytetään myös arvonalentumisten, uudelleenarvostusten ja palautusarvojen määrittämisessä sekä tilinpäätöksen liitetietojen laadinnassa.

Estimoinnin epävarmuus ja subjektiiviset arviot kuuluvat olennaisesti prosessiin. Käytännöt edellyttävät dokumentointia, selkeitä oletuksia ja herkkyystarkasteluja sekä asianmukaisia hallinnollisia valvontamekanismeja. Valitut menettelyt vaikuttavat tuloksiin, taseeseen ja taloudelliseen raportointiin sekä sidosryhmien luottamukseen.